Ero sivun ”Helsingin suurpommitukset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 70:
===Tutkat ja yöhävittäjät===
[[Kuva:Irja-tutka.jpg|thumb|Ilmatorjunnan tulenjohtotutka Würzburg D, ''”Irja”'', Tuusulan ilmatorjuntamuseossa]]
Ilmapuolustuksen kannalta tärkeäksi muodostuivat Saksasta hankitut kaksi ilmavalvontatutkaa, ''m/39 Raijaa'' (Freya) ja neljä ilmatorjunnan tulenjohtotutkaa, ''Irjaa'' (Würzburg). Saksalaistutkat paikansivat hyökkäävät koneet ja tehokkailla moderneilla kanuunoilla ammuttu sulkutuli karkotti joukoittain viholliskoneita kääntymään pois kaupungin päältä. Radiotiedustelu havaitsi neuvostoliittolaisten pommikoneiden radioliikenteen jo niiden lähtökentillä ja seurasi radiosuuntimillansa niden lähestymistä, kunnes saattoivat luovuttaa maalit Raija (Freya) valvontatutkilla ja ne puolestaan antoivat maalit Irja (Würzburg) tulenjohtotutkille.<ref name="ESS"/>
Tutkiin liittyi tehokas laskinlaitteisto Lambda, joka muunsi mittausarvot tykeille ampuma-arvoiksi. Tutkalla ohjattiin myös valonheittimiä. Käytössä oli yhä myös jo vanhentuneita kuulosuunninasemia.
Ensimmäisenä pommitusyönä puolustus oli täysin ilmatorjuntatykistön varassa, sillä Suomella ei ollut yötorjuntaan soveltuvia hävittäjiä. Ensimmäisen pommitusyön jälkeen 6. helmikuuta saksalainen yhteysupseeri kapteeni Kurt Rheindolf pyysi puhelimitse Saksan valtakunnanmarsalkka [[Herman Göring]]iltä yöhävittäjiä ilmatorjunnan tueksi. Saksasta lennettiinkin 12 [[Messerschmitt Bf 109]] G-6 -[[yöhävittäjä]]ä Helsinkiin, koneet saapuivat [[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmille]] 12. helmikuuta. Koneissa oli yöhävittäjätoimintaan soveltuva mittarivarustus, mutta ei tutkia. Lentäjät olivat kuitenkin kokeneita ja yötoimintaan tottuneita.<ref>Valtonen 1997 s. 309</ref><ref name="Suomen Sotilas">Hietala 2005 /Suomen sotilas</ref><ref name="it_takamaa"/>
| |||