Ero sivun ”Helsingin suurpommitukset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 56:
Talvisodan kokemusten nojalla oli kehitelty ja harjoiteltu [[sulkutuli]]menetelmä, jossa viholliskoneiden eteen ammuttiin vahva keskitys. Kukin sulku käsitti neljä kranaattia kutakin patterin putkea kohti.
Tulella ei pyritty tuhoamaan koneita, vaan koetettiin estää niiden pääsy kohteeseen. Sulku toimi pelotteena, hyökkäyslaivueet eivät halunneet räjähtävien kranaattien keskelle tai räjähdysten valaisemaksi, mikä merkitsi ilmatorjunnan tai yöhävittäjien kohteeksi joutumista. Pelotusvaikutuksen tehostamiseksi ilmatorjuntatykkien kranaatteja muokattiin poraamalla räjähdyspanoksen yläosasta pala pois, ja näin syntynyt tila täytettiin [[magnesium]]in ja [[alumiini]]n seoksella kranaatin räjähdyksen valoilmiön voimistamiseksi.<ref name="Mäkelä_67">{{Kirjaviite
| Tekijä = Mäkelä, Jukka
| Nimeke = Helsinki liekeissä
Rivi 62:
| Vuosi = 1967
| Julkaisupaikka = Helsinki
| Sivu = 20 }}</ref>
Sulut oli laskettu ja harjoiteltu valmiiksi. Sulkukehät ulottuivat kilometrin välein 4–14 kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Yhden sulun leveys oli 1–1,5 kilometriä ja korkeus asekantaman rajoissa 6 000–7 400 metriä. <ref name="it_takamaa"/> Lisäpelottimena käytettiin valonheitinten valokeiloja, joita pyöriteltiin taivaalla. Valokeilaan joutuminen olisi todennäköisesti johtanut viholliskoneen alas ampumiseen.
| |||