Ero sivun ”Avoliitto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Määritelmä ja neutraaliutta.
Merkkaus:  epäilyttävä linkki 
fix
Rivi 1:
'''Avoliitto''' tarkoittaa juridisesti vahvistamatonvahvistamatonta miehen ja naisen avioliittomainenavioliittomaista yhteiselämäyhteiselämää. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://mot.kielikone.fi/mot/helyo/netmot.exe?UI=figr&height=153 | Nimeke = NetMot | Tekijä = Kielitoimiston sanakirja | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 2.12.2013 | Kieli = }}</ref> Sanaa on noin 1970-luvun alusta lähtien käytetty tarkoittamaan tilannetta, jossa pari (yleensä mies ja nainen tai samaa sukupuolta olevat) asuvat vakituisesti yhdessä solmimatta [[avioliitto]]a. Erityisesti aiemmin on samassa merkityksessä käytetty kielteisesti sävyttynyttä sanaa ''susipari'' henkilöistä, jotka elivät ''laillistamattomassa parisuhteessa''. Sanaa avoliitto käytetään yleisesti synonyyminä ”avioliiton omaisissa olosuhteissa elämiselle”. Koska yhdessä eläminen voi perustua monenlaisille keskinäisille sopimuksille, ei siitä yleisesti käytetty termi avoliittokaan ole yksiselitteisesti määritettävissä. Koska suhteen muoto voi vaihdella, eikä siihen nimenomaan sisälly avio''liiton'' kaltaista keskinäisen suhteen sääntelyä, käytetään asian synonyyminä myös käsitettä ''avosuhde''.
 
==Sosiaalipolitiikkaa==
Avoliitto ei ole ollut [[siviilisääty]], vaikka jopa viranomaisten lomakkeissa tällainen vaihtoehto toisinaan esiintyy.
 
Avoliitossa eläminen ei tuo molemminpuolisen elatusvelvollisuutta avioliiton solmimisen tavoin. Lainsäädännön yhtenä perustana on ollut turvata heikommassa asemassa olevan perusturva ja -turvallisuus. Ajoittain on katsottu yhdessä asumisen rinnastuvan avioliittoon yhteisasumisen purkautumistilanteessa tai perinnönjaossa ja oletettu asuinkumppanin elättävän ”kämppäkaverinsa” aviopuolison tavoin. Heikommassa asemassa oleva on jäänyt ilman sosiaaliturvaa. Yhteinen osoite ei tuo kummallekaan elatusvelvollisuutta toisen osalle tai oikeutta vaatia elatusta toiselta.
Ajoittain on katsottu yhdessä asumisen rinnastuvan avioliittoon yhteisasumisen purkautumistilanteessa tai perinnönjaossa ja oletettu asuinkumppanin elättävän ”kämppäkaverinsa” aviopuolison tavoin. Heikommassa asemassa oleva on jäänyt ilman sosiaaliturvaa. Yhteinen osoite ei tuo kummallekaan elatusvelvollisuutta toisen osalle tai oikeutta vaatia elatusta toiselta.
 
Sosiaali- ja perhepolitiikan haasteena Suomessa on ymmärtää perheen alkuperäinen merkitys perheenjäsenten elatuksen ja elämän turvaajana.{{kenen mukaan}} Perhe on perinteisesti turvannut jäsenilleen ruoan ja lämpimän nukkumapaikan. Tätä perinnettä jatkaa myös nykyinen lainsäädäntö aviopuolisoiden elatusvelvollisuuksineen. Haaste muodostui, kun yleinen sosiaalinen paheksuttavuus ''susiparina'' eli ''laillistamattomassa parisuhteessa'' elämiseltä hävisi 1900-luvun viimeisen kolmanneksen kuluessa. Tällöin huomattiin, että virallista perhettä perustamattomat saivat yhteiskunnan tukea enemmän kuin perheen virallisesti (avioliitolla) perustaneet. Silloin lähdettiin yhdenmukaistamaan tukia hakemalla perusteita, joilla ''avopareja'' voitaisiin kohdella samalla tavalla kuin aviopareja.{{Lähde|31. elokuuta 2008}}