Ero sivun ”Leikkuupuimuri” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Puimakoneen historiaa: puimakoneesta on oma artikkeli. Muutettu leikkuupuimurin historiaksi.
Rivi 41:
Ajovoimansiirto on nykyisissä puimureissa hydrostaattinen. Aikaisemmin käytettiin kiilahihnavariaattoria ajonopeuden säätämiseen. Puimurin [[moottori]]n on työskenneltäessä käytävä aina täydellä pyörimisnopeudella. Puimurin [[moottori]] on useimmiten suuri 4- tai 6-sylinterinen ahdettu [[dieselmoottori]]. Tehot ovat yleensä 150 [[hevosvoima]]sta ylöspäin.
 
==PuimakoneenLeikkuupuimurin historiaa==
Viljankorjuu oli hyvin työläs tehtävä ja apuneuvoja siihen kehitettiin 1700-luvun lopusta alkaen, kun muu tekninen kehitys antoi siihen mahdollisuuksia.
{{Lähteetön}}
Toimivan [[puimakone]]en rakensi [[Andrew Meikle]] 1786 ja [[niittokone]]en [[Patrick Bell]] 1826.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden tuotantotekniikan kehitys keskiajalta 1800-luvun puoliväliin, s. 180–189.</ref> Englannissa patentoitiin vuonna 1799 elonkorjuukone. [[Hiram Moore]] esitteli 1835 ensimmäisen hevosvetoisen leikkuupuimurin.<ref>Chaline, sivu 114-117</ref> [[Lyhde|Lyhteiden]] tekeminen oli käsityötä kunnes [[Cyrus McCormick]] 1870 teki koneen, joka leikkasi viljan ja sitoi sen rautalangoilla lyhteiksi. 1890-luvulla Kaliforniassa ilmestyivät hevosvetoiset leikkuupuimurit, joita saattoi vetää 24–36 hevosta. Näiden kehittäjä oli [[Benjamin Holt]]in ja hänen veljiensä yritys, joka alkujaan valmisti [[Kalifornia]]ssa puisia kärrynpyöriä. Vuonna 1886 Benjamin Holt suunnitteli leikkuupuimurin, jossa voima puimurille saatiin pyöristä nivelhihnavälityksellä. Hevosten korvaaminen [[höyrykone]]toimisilla traktoreilla ei ollut menestyksekästä, koska höyrykoneet olivat liian raskaita pehmeelle maalle. Ensimmäinen polttomoottorilla toimiva [[traktori]] nähtiin pellolla 1904, ja [[Winnipeg]]issä 1908 ollut näytöstilaisuus sai monet vakuuttuneeksi traktorin tulevaisuudesta. Polttomoottoritoimisen itseliikkuvan leikkuupuimurin esitteli [[Caterpillar|Holt Caterpillar company]] vuonna 1911. Caterpillar on sittemmin tullut tunnetuksi [[telaketju]]traktoreistaan. Ensimmäinen leikkuupuimurikin perustui telaketjutraktoriin ja tähkäleikkurilaitteisto ole sen sivulla.<ref>Chaline, sivu 114-117</ref><ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden koneellistuminen 1850-luvulta nykypäiviin, s. 237–245.</ref>
{{Pääartikkeli|[[Puimakone]]}}
Puimakone oli alun perin paikallaan puinnin ajan. Rattailla kuljetettavat mallit yleistyivät Suomessa vähitellen 1960-luvulla. Puimakoneen toimintaperiaate ja rakenne on periytynyt leikkuupuimuriin. Puimakoneen rungossa ja verhoilussa käytettiin paljon puuta.
 
Vilja kuivattiin vielä kiinteiden puimakoneiden aikakaudella [[heinäseiväs|seipäillä]], kuljetettiin seipäiltä hevosella ja puitiin talon karjapihalla, josta ruumenet ja oljet saatiin vaivatta karjan kuivikkeiksi. Pieni puimakone voitiin tehdä ihmisten tai eläinten lihasvoimin käytettäviksi, mutta puimakoneen merkitys alkoi kasvaa vasta, kun sopivia voimakoneita tuli saataville. Aluksi käytettiin liikuteltavia höyrykoneita ([[lokomobiili]]), jotka syrjäytti ns. [[maamoottori]], myöhemmin [[sähkömoottori]] tai [[traktori]]. Vilja syötettiin käsin puimakoneeseen syöttöpöydältä. Jyviä tuli ulos kolmesta tuutista; ensimmäisestä oikea täysipainoinen vilja, toisesta keveät jyvät ja kolmannesta rikkaruohon ja heinän siemenet. Oljet tulivat ulos puimakoneen loppupäästä ja ne luotiin kasaan ”suovaksi” [[heinähanko|hangolla]] ja myöhemmin puhallettiin lietsolla. Puintiin tarvittiin noin 10 henkilöä. Puiminen tehtiin usein [[Talkoot|talkoilla]], jolloin talo tarjosi puintiväelle hyvät ruoat ja joskus saunankin työn päätteeksi. Lapset ja vanhuksetkin olivat mukana puimatalkoissa ruumenia ja olkia pois luomassa, lapset lisäksi polkemassa viljakuormaa hevosen kärryille.
 
Ennen puimakoneiden aikakautta vilja puitiin [[Riihi|riihessä]] lyömällä [[varsta]]n avulla.
 
==Katso myös==