Ero sivun ”Bangladesh” versioiden välillä

Vuonna 1950 Itä-Bengalissa toteutettiin maareformi, joka lakkautti feodaalisen [[zamindari|zamindari-järjestelmän]]. Kuitenkin, idän väestöllisestä ja taloudellisesta painoarvosta huolimatta, Pakistanin hallitusta ja armeijaa piti suureksi osaksi hallussaan länsiosan eliitti. Vuoden 1952 [[Itä-Pakistanin kieliliike|kieliliike]] oli ensimmäinen merkki Pakistanin kahden osan välisestä kitkasta. Tyytymättömyys keskushallitukseen talous- ja kulttuuriasioissa kasvoi seuraavan vuosikymmenen kuluessa, ja sosialistisesta [[Awami-liittoAwamiliitto|Awami-liitostaawamiliitosta]] tuli bengalinkielisen väestön keskeinen poliittinen äänitorvi. Se agitoi [[kuuden pisteen liike|autonomian puolesta]] 1960-luvulla, ja vuonna 1966 sen presidentti Mujibur Rahman vangittiin. Hänet päästettiin vapaaksi vuonna 1969 odottamattoman kansannousun jälkeen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bpedia.org/R_0022.php | Nimeke = Rahman, (Bangabandhu) Sheikh Mujibur | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Banglapedia | Viitattu = 26.10.2013 }}</ref><ref name="BBCTL"/>

Vuonna 1970 [[Bholan sykloni 1970|massiivinen sykloni]] tuhosi Itä-Pakistanin rannikkoa, ja keskushallitus vastasi alueen hätään huonosti. Bengaliväestön viha kasvoi, kun Mujibur Rahmania ("Mujib"), jonka Awami-liittojohtama awamiliitto voitti enemmistön vuoden 1970 parlamenttivaaleissa, estettiin astumasta virkaansa. Lavastettuaan neuvottelut Mujibin kanssa presidentti [[Yahya Khan]] pidätti hänet [[25. marraskuuta]] [[1971]], ja käynnisti [[operaatio Searchlight]]in,<ref name=salik>{{Kirjaviite|Tekijä=Salik, Siddiq|Vuosi=1978|Nimeke=Witness to Surrender|Julkaisija= Oxford University Press|Tunniste=ISBN 0-19-577264-4}}</ref> pitkitetyn sotilaallisen hyökkäyksen Itä-Pakistaniin. Yahyan keinot olivat verisiä, ja sodan väkivalta johti lukuisiin siviiliuhreihin.<ref name=gendercide>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.gendercide.org/case_bangladesh.html

|Nimeke=Genocide in Bangladesh, 1971|Julkaisija=Gendercide Watch|Luettu=20. joulukuuta 2006}}</ref> Väkivallan tärkeimmät kohteet olivat alueen älymystö ja hindulainen väestö. Noin kymmenen miljoonaa ihmistä pakeni naapurimaahan Intiaan.<ref name=laporte>{{Lehtiviite|Tekijä=LaPorte, R|Vuosi=1972|Otsikko=Pakistan in 1971: The Disintegration of a Nation|Julkaisu=Asian Survey|Numero= 12(2)|Sivut=97-108}}</ref> Arviot uhrien kokonaismäärästä vaihtelevat kolmensadan tuhannen ja kolmen miljoonan välillä.<ref name=white>{{Verkkoviite|Tekijä=White, M|Julkaisija=Matthew White|Vuosi=2005|Nimeke=Death Tolls for the Major Wars and Atrocities of the Twentieth Century|Osoite= http://users.erols.com/mwhite28/warstat2.htm#Bangladesh|Luettu=20. joulukuuta 2006}}</ref><ref name=virtualbd>{{Verkkoviite|Julkaisija= VirtualBangladesh.com |Osoite=http://www.virtualbangladesh.com/history/holocaust.html|Nimeke=The Bangladeshi holocaust|Luettu=20. joulukuuta 2006}}</ref> Suurin osa Awami-liitonawamiliiton johtajista pakeni maasta ja perusti pakolaishallituksen [[Kolkata]]an, Intiaan. [[Bangladeshin itsenäisyyssota]] kesti yhdeksän kuukauden ajan. [[Sissisota|sissiliike]] [[Mukti Bahini]] sai lopulta tukea [[Intian armeija]]lta joulukuussa 1971, ja [[Jagjit Singh Aurora]]n komennossa armeija sai voiton Pakistanista [[16. joulukuuta]] ottaen yli 90&nbsp;000 sotavankia [[Intian-Pakistanin sota 1971|Intian-Pakistanin sodassa]].<ref name=burke>{{Lehtiviite|Tekijä=Burke, S|Vuosi=1973|Otsikko=The Postwar Diplomacy of the Indo-Pakistani War of 1971|Julkaisu=Asian Survey|Numero=13|Sivut=1036-1049}}</ref>

Itsenäistymisensä jälkeen Bangladeshista tuli parlamentaarinen demokratia, ja Mujibista sen pääministeri. Vuoden 1973 vaaleissa sosialistinen Awamisosialistis-liittoislamilainen awamiliitto voitti absoluuttisenehdottoman enemmistön. Maanlaajuinen nälänhätä syntyi Bangladeshiin vuosina 1973 ja 1974,<ref name=sen/> ja vuoden 1975 alussa Mujib aloitti sosialistisen yksipuoluejärjestelmän juuri muodostamansa [[BAKSAL]]-liittonsa kanssa. [[15. elokuuta]] [[1975]] keskitason sotilasupseerit tappoivat Mujibin ja hänen perheensä.<ref name=mascarenhas>{{Kirjaviite|Tekijä=Mascarenhas, A|Vuosi=1986|Nimeke=Bangladesh: A Legacy of Blood|Julkaisija=Hodder & Stoughton, London|Tunniste=ISBN 0-340-39420-X}}</ref>

Sarja verisiä vallan- ja vastavallankaappauksia seuraavina kolmena kuukautena kulminoituivat kenraali [[Ziaur Rahman]]in valtaannousuun; hän palautti monipuoluejärjestelmän ja perusti [[Bangladeshin nationalistipuolue]]en (BNP:n). Zian valtakausi päättyi, kun armeija salamurhasi hänet vuonna 1981.<ref name=mascarenhas/> Bangladeshin seuraava merkittävä johtaja oli kenraali [[Hossain Mohammad Ershad]], joka nousi valtaan verettömässä vallankaappauksessa vuonna 1982 ja hallitsi vuoteen 1990, jolloin hänet syöstiin vallasta kansannousussa. Tämän jälkeen Bangladesh on ollut parlamentaarinen demokratia. Zian leski, [[Khaleda Zia]], johti BNP:n vaalivoittoihin vuosina 1991 ja 2001 sekä toimi pääministerinä vuosina 1991–1996 sekä 2001–2006. [[Abdur Rahman Biswas]] toimi presidenttinä 1991–1996. Häntä edelsi ja seurasi [[Shahabuddin Ahmed]]. [[Sheikh Hasina]], yksi Mujibin tyttäristä ja Awami-liitonawamiliiton johtaja, toimi pääministerinä vuosina 1996–2001. Vaikka Bangladeshin politiikkaa johtaakin kaksi naispoliitikkoa, maa kärsii yhä valtavasta korruptiosta,<ref>[http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/4353334.stm Bangladesh tops most corrupt list] - [[BBC]]</ref> epäjärjestyksestä ja poliittisesta väkivallasta.

Awami LeagueAwamiliitto voitti vuonna 2008 järjestetyt vaalit, se sai yli 250 parlamentin 300 paikasta, ja [[Sheikh Hasina]]sta tuli pääministeri. Presidentti Ziaur Rahman kuoli maaliskuussa 2013 ja hänen tilalleen nousi [[Abdul Hamid]].<ref name="BBCTL">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/news/world-south-asia-12651483 | Nimeke = Bangladesh Timeline | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = BBC | Viitattu =6.5.2013 | Kieli = }}</ref>

Kaksi [[Luettelo Bangladeshin puolueista|merkittävintä puoluetta]] Bangladeshissa ovat [[Bangladeshin nationalistipuolue]] (BNP) ja [[Awami-liittoAwamiliitto]]. BNP on läheinen islamistipuolueiden, kuten [[Jamaat-e-Islami Bangladesh]]in ja [[Islami Oikya Jot]]in kanssa, kun taas Awami-liittoAwamiliitto on lähempänä vasemmistolaisia ja sekularistisia puolueita. Kolmas merkittävä voima on [[Jatiya-puolue]], jota johtaa entinen sotilasjohtaja Ershad. Awami-liitonAwamiliiton ja BNP:n välinen kilpailu on ollut katkeraa, ja siihen on liittynyt mielenosoituksia, väkivaltaa ja murhia. Opiskelijapolitiikalla on Bangladeshissa erityisen vahva asema, perintönä vapautusliikkeen ajoista. Lähes kaikilla puolueilla on huomattavan aktiiviset opiskelijajärjestöt, ja opiskelijoita on valittu parlamenttiin.