Ero sivun ”Viljo Vesterinen” versioiden välillä

Vesterinen opiskeli [[sello]]n- ja [[piano]]nsoittoa [[Viipurin musiikkiopisto]]ssa. Harmonikansoittajana hän oli itseoppinut,<ref name = "MusTietoSK"/> eikä hän tuntenut nuotteja<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 22.7.2011, sivu B 13</ref>. Alkuaikoina Vili Vesterinen säesti eri [[muusikko|muusikoita]] ja esiintyi [[1920-luku|1920-luvun]] lopulla elokuvissa, sirkuksissa ja kahviloissa.<ref name = "MusTietoSK"/> Vesterinen vaikutti [[Suomi Jazz Orkesteri]]ssa vuosina 1929–1931. [[Dallapé]]-orkesterissa hän työskenteli [[1931]]–[[1938]], jolloin hänestä tuli orkesterin keulakuva. Vuonna 1938 Vesterinen, [[Georg Malmstén]], [[George de Godzinsky]] ja [[Eino Katajavuori]] lähtivät Dallapésta ja alkoivat kiertää Suomea omana ryhmänään, joka osoitti keräävänsä yleisöä siinä kuin kuuluisa orkesterikin. Sota-aikana Vesterinen oli suosittu esiintyjä [[viihdytysjoukot|viihdytyskiertueilla]] ja Pallen ([[Reino Palmroth]]in) ideoimissa asemiesilloissa. Vuonna [[1944]] hän esiintyi [[Helsingin kaupunginorkesteri]]n solistina, ja häntä pidetään konserttiharmonikan uranuurtajana Suomessa. 1940- ja 1950-luvuilla Vesterinen oli Suomen harmonikkamestaruuskilpailujen tuomariston jäsen. Hänen 50-vuotisjuhlakonserttinsa pidettiin [[Helsingin Messuhalli]]ssa [[1957]]. <ref name = "MusTietoSK"/><ref> Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: ''Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 206. Helsinki: Tammi, 2004. </ref>