Ero sivun ”Rapurutto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Aiheesta muualla
Japoj (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 28:
Uusimpien tutkimusten mukaan rapurutto saattaa joskus esiintyä oireettomana myös jokirapukannassa tuhoamatta sitä kokonaan, ja myöhemmin taas puhjeta epidemiaksi rapukannan kasvaessa [http://www.evira.fi/portal/fi/el__intauti-_ja_elintarviketutkimus/ajankohtaista/?a=ViewMessage&id=630]. Rapurutto, erityisesti 1890 -luvulla Suomeen rantautunut As -tyypin kanta on siten saattanut sopeutua tai suomalainen jokirapukanta on osin valikoitunut elämään rapuruton kanssa sen aiheuttaman suuren valintapaineen ohjaamana. Varma löytö rapuruttoa kestävästä jokirapukannasta on todettu Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa vv. 2009-2011 <ref>Jussila, Makkonen, Koistinen, Kokko 2011: Hyrynjärven rapusumputus ja rapuruttoanalyysit. Loppuraportti. Itä-Suomen yliopisto.</ref> [[Hyrynsalmi|Hyrynsalmen]] itäosasta [[Mikitänjärvi|Mikitänjärvestä]].<ref>http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194665894561/artikkeli/hyrynsalmelta+loytyi+ruttoa+kestava+jokirapukanta.html</ref>
 
[[fylogenia|Kehityshistoriallisesti]] rapurutto ei ole sukua varsinaisille [[sienet|sienille]], vaan on lähempänä muun muassa eräitä [[levät|leviä]]. [http://www.ucmp.berkeley.edu/chromista/chromista.html] Sen kanssa samaan [[lahko (biologia)|lahkoon]] ''Saprolegniales'' kuuluvat kalojen [[vesihome]]taudit ja samaan munasienten [[Luokka (biologia)|luokkaan]] ''Oomycetes'' muun muassa [[perunarutto]] ja monet muut kasvitaudit. Kehityshistoriasta johtuen munasieniä nimitetään yhdessä eräiden muiden samaan [[kehityslinja]]an kuuluvien sienimäisten eliöryhmien kanssa [[leväsienet|leväsieniksi]].
 
==Rapuruton genotyypit==
Ensimmäisenä Eurooppaan 1860-luvulla rantautunut rapurutto, As-genotyyppi, saapui ilmeisesti ilman suurta määrää isäntärapuja ja levisi nopeasti rapukaupan mukana Euroopan yli. Rapurutto hävitti levitessään tieltään euroopplaiset kotoperäiset rapukannat. Taudin kannalta tilanne ei ollut hyvä, sillä taudille olisi ollut itsemurha tapaa kaikki uudet isäntänsä eurooppalaiset isäntänsä. Rapuruton oli muuntauduttava vähemmän vaaralliseksi. Sopeutumiselle antoi aikaa se, että euroopplaiset eivät ymmärtäneet taudin luonnetta eivätkä muutoinkaan pystyneet juurikaan estämään rapuruton leviämistä. Eurooppalaisten rapukantojen käydessä harvemmiksi taudin muuntautumispaine kasvoi. Rapuruton määritysmenetelmien kehityttyä voitiin viimein 2000-luvulla varmistaa useat rapuruton As-genotyypin muuntumiseen liittyvät teoriat ja varmistaa mm. latenttia rapuruttoinfektiota kantavien jokirapukantojen olemassaolo<ref>Jussila, Makkonen, Vainikka, Kortet, Kokko 2013. Crayfish plague dilemma: how to be a corteous killer. Boreal Environmental Research.</ref>. Laboratoriokokeissa on myös todettu As-genotyypin taudinaiheutuskyvyn erittäin suuri vaihtelu<ref>Makkonen 2013. The crayfish plague pathogen ''Aphanomyces astaci.'' Genetic diversity and adaptation to the host species. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.</ref>.
== Historia ==
Rapurutto saapui Eurooppaan [[1859]] ilmeisesti tahattomasti painolastivesissä Amerikasta tulleiden rapujen mukana, ensin Italiaan [[Po]]joen alueelle. Se levisi Ranskaan [[1875]], Saksaan [[1880]] ja edelleen Baltiaan ja Venäjälle ja sieltä käsin Suomeen [[1893]] ja Ruotsiin [[1907]]. Taudin levittäytyminen jatkui toisena aaltona 1970–1980-luvuilla muun muassa Britteinsaarille, Norjaan, Japaniin ja Turkkiin. Pääsyynä tuolloin olivat ensin Ruotsiin tuotujen amerikkalaisten täplärapujen huolettomat istutukset edelleen rapuviljelmille muihin maihin.