Ero sivun ”Kaarle V (Ranska)” versioiden välillä

Kaarle Vjoutui 19-vuotiaana kruununprinssinä [[Poitiers’n taistelu (1356)|Poitiers’n taistelu]]uun vuonna 1356, vaikka hänellä ei ollut lainkaan sotilaskokemusta. Kun kuningas Juhana II joutui tällöin englantilaisten vangiksi, piti Kaarlen toimitoimia sijaishallitsijana vuosina [[1356]]–[[1360]],. kunKaarle Juhanakietäytyi IImaksamasta olienglantilaisten englantilaistenvaatimia vankinalunnaita. TänäEdelleen aikanaKaarlen hän joutui taistelemaanoli häikäilemätöntätaisteltava [[Kaarle II (Navarra)|Kaarle Navarralaista]] vastaan Ranskan sisällä ja pakenemaan [[Pariisi]]sta [[jacquerie]]kapinan mellakoita. Hän otti opikseen edellisten taistelujen virheistä ja varoi avoimia kenttätaisteluja englantilaisia vastaan.<ref name="oe">{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 9.| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1984 | Tekijä = Kjersgaard, Erik - Dahlerup, Troels | Suomentaja = Eskelinen, Heikki | Sivut = 88-90 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 951-1-08056-3}}</ref>

Hallituskaudellaan Kaarle V:llä oli hyviä neuvonantajia, joita kutsuttiin ''marmoseteiksi'', ja hän onnistui kääntämään Ranskalle siihen asti katastrofaalisen [[satavuotinen sota|satavuotisen sodan]] kulun. Entisten yltiöpäisten ritarirynnäköiden sijaan Kaarle V suostui vain pieniin taisteluihin. Hänen [[Ranskan konnetaabeli|konnetaabelikseen]] nimittämänsä [[Bertrand du Guesclin]] oli alhaisaatelia ja saavuttanut asemansa yksinomaan ansioillaan.<ref name=oe" /> Tämä ärsytti sekä omaa ritariylimystöä että [[Edvard III|Edvard III:a]], joka haukkui Kaarle V:tä ”mokomaksikin asianajajaksi”. Kaarle V sanoi, että jos hän kerran on asianajaja, niin siinä tapauksessa hän haastaa Englannin oikeuteen. Vuoteen [[1374]] mennessä Ranska oli vallannut takaisin suurimman osan Englannin voittamista alueista. Kaarle kuoli [[1380]] ja häntä seurasi alaikäinen poika [[Kaarle VI (Ranska)|Kaarle VI]].