[[Kuva:King Nikola of Montenegro.jpg|thumb|200px|Nikola I]]
'''Nikola I Petrović Njegoš''' (Краљ Никола I Петровић Његош) ([[7. lokakuuta]] [[1841]] – [[2. maaliskuuta]] [[1921]]) oli [[Montenegro]]n [[ruhtinas]] [[1860]]–[[1910]]vuosina 1860–1910 ja kuningas [[1910]]–[[1918]]1910–1918.
Nikolasta tuli Montenegron ruhtinas setänsä [[Danilo II Petrović Njegoš|Danilo II]]:n]] murhan jälkeen [[vuonna 1860]]. Maa oli osallisena sarjassa sotia [[Osmanien valtakunta|osmanien]] kanssa [[1862]]–[[1878]]1862–1878. Kaikki maat kuitenkin tunnustivat Montenegron itsenäisyyden 1878 [[1878Berliinin kongressi]] Berliinin kongressissassa ja seuraavat vuodet maa nautti suhteellisesta rauhasta ja vakaudesta. Vuonna [[1905]] säädettiin ensimmäinen perustuslaki. Maa sai myös lehdistönvapauden ja rikoslain.
Parlamentti julisti Nikolan kuninkaaksi [[1910]]. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen maaMontenegro menetti itsenäisyytensä, kun se pakotettiin liittymään osaksi [[Serbia]]ann johtamaan [[Jugoslavia|SerbianSerbien, kroaattien ja sloveniensloveenien kuningaskunnaksikuningaskunta]]an. [[Joulukapina|Kansannousu]] liittoa vastaan murskattiin.
Nikola menisiirtyi maanpakoon [[Ranska]]an, mutta vaatipitäytyi edelleenkuolemaansa kruunuasaakka kuolemaansavaatimuksessaan saakkakruunuun. Hänet haudattiin Italiaan. Vuonna [[1989]] Nikolan, kuningatar Milenan ja kahden heidän kahdestatoista lapsestaan ruumiit siirrettiin Montenegroon.
Nikola I sai lempinimen Euroopan appiukko, kun hänen tyttärensä naitettiin eri hoveihin. Anastasia nai Venäjän suuriruhtinas [[Nikolai Romanov]]in, Elena Italian kuningas [[Viktor Emanuel III]]:n.
