Ero sivun ”Äänitetuottaja” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Äänitallenteen tuotanto studiossa: pääartikkeli |
|||
Rivi 18:
Artisti voi tietysti olla samalla myös oma tuottajansa, jolloin nämä tehtävät yhdistyvät. Tuottajina voi toimia useampia tahoja, mutta yleensä musiikki[[albumi]]lla on yksi pääasiallinen tuottaja. Usein levylle on merkitty varsinaisen tuottajan (vastaava tuottaja) lisäksi avustavia tuottajia, jotka ovat olleet mukana prosessissa. Studiotekniikan yleistyessä artistit ovat suuremmassa määrin vastanneet myös tallenteidensa kuluista ja heistä on tullut tällä tavoin julkaisuoikeuksia hallinnoivia äänitetuottajia. Tämä on ollut yleistä myös [[omakustanne|omakustanteiden]] yleistyessä. Esimerkiksi [[Madonna]] jopa julkaisee levyjä oman yhtiönsä kautta.
Tuottaja ei voi olla yksin vastuussa siitä, miltä levy kuulostaa, vaan siihen vaikuttavat väistämättä myös lukuisat muut seikat. Esimerkiksi miksaaja on usein eri henkilö kuin tuottaja, ja samoin itse studio sekä artistin tekemät ratkaisut soitinten suhteen vaikuttavat ääneen paljon. Silti tuottajan panos on hyvin suuri ja tuottajalla on levyn äänestä päävastuu. Tuottajalla pitää mieluusti myös tuntea artistin / yhtyeen jäsenet ja heidän persoonallisuutensa, sekä olla tietoinen kohdeyleisöstä, voidakseen tehdä tuotannossa tiettyjä päätöksiä näiden perusteella. Kaikkien aikojen kenties nimekkäin [[Tuottaja (musiikki)|tuottaja]] on [[Phil Spector]], joka on tuottanut lukuisia 1960-luvun pop-levyjä sekä joitain [[Beatles]]ien ja [[Ramones]]in levyjä. 1950- ja 1960-luvun vaihteessa tuottajat nousivat keskeiseen asemaan levyjen teon organisoinnissa ja myös itse levyjen ääni kehittyi
== Tuotannon julkaisu ==
| |||