Ero sivun ”Nurmikohokki” versioiden välillä

| kaksiosainen = Silene vulgaris

'''Nurmikohokki''' (''Silene vulgaris'', syn. ''Oberna behen'', ''S. cucubalus'', ''S. inflata'') on ruohovartinen, valkokukkainen [[kohokkikasvit|kohokkikasvi]].

Monivuotinen nurmikohokki kasvaa 20–80 cm korkeaksi. Kasvin [[varsi]] ja [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat sinivihreitä ja kaljuja. Lehtien muoto vaiteleevaihtelee puikean soikeista tasasoukan suikeisiin tai leveänsoikeisiin. Kukinto on harsu ja se saattaa olla jopa 50-kukkainen. Kukinnon ylimmät tukilehdet ovat kalvomaisia. Valkoiset [[kukka|kukat]] ovat nuokkuvia ja pallomaisia. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Vaalea verhiö on ulkoverhiötön, hyvin pullea ja punertava- ja verkkosuoninen. Teriö on hieman vastakohtainen. Terälehdet ovat valkoisia ja lähes lisäteriöttömiä, ja niiden liuskat ovat 3–5 mm leveitä. Suomessa nurmikohokki kukkii kesä-elokuussa. Kukat tuoksuvat iltahämärissä neilikalta. Hedelmä on kota. Kodan hampaat vaihtelevat pytyhköistäpystyhköistä siirottaviin.<ref name="LUONTOPORTTI"/><ref>Retkeilykasvio 1998, s. 118, 120.</ref>

Suomessa nurmikohokilta on tavattu kahta muuunostamuunnosta, ahonurmikohokkia (''S. vulgaris'' var. ''vulgaris'') ja suomenlahdennurmikohokkia (''S. vulgaris'' var. ''littoralis''), sekä yhtä [[alalaji]]a, kaakonnurmikohokkia (''S. vulgaris'' ssp. ''commutata'').<ref name="KASVIATLAS">Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: [http://www.luomus.fi/kasviatlas/taxa.php?key=nurmikohokki&year=2011 Kasviatlas 2011, hakuavain 'nurmikohokki']. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.9.2012.</ref>

Muunnoksista ahonurmikohokki on tavallisesti pysty, sen lehdet ovat ohuita ja puikeahkon soikeita, kun taas suomenlahdennurmikohokki on koheneva ja lehdet ovat paksuhkoja ja niiden muoto vaihtelee kapenapuikeistakapeanpuikeista lähes tasasoukkiin. Ahonurmikohokilla kukkia on tavallisesti yli 20 kappaletta ja kukkien terälehdet ovat kaksijakoisia, suomenlahdennurmikohokilla kukkia on tavallisesti 3–16 ja terälehdet ovat kaksihalkoisia.<ref name="RETKEILYKASVIO">Retkeilykasvio 1998, s. 120.</ref>

Nurmikohokkia tavataan lähes koko Euroopassa pohjoisen arktisimpia alueita lukuun ottamatta. Lajin levinneisyysalue ulottuu yhtenäisenä Venäjällä Aasian puolella läpi eteläisen Siperian Mongoliaan saakka. Sitä kasvaa paikoin myös Japanissa, Keski-Aasiassa, Turkissa, Iranissa ja Lähi-idässä. Afrikassa laji on levinnyt Marokosta Tunisiaan ja paikoin muuallekin Pohjois-Afrikan rannikkoalueille. Ihmisen mukana laji on levinnyt Pohjois-AmerikaanAmerikkaan, jossa sitä kasvaa lähinnä mantereen itäosissa. Nurmikohokki on levinnyt myös Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Etelä-Amerikkaan.<ref>[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/caryophylla/silen/silevul.html Den virtuella floran: Smällglim (myös levinneisyyskartat)] Viitattu 1.9.2012. {{sv}}</ref>

Suomessa nurmikohokkia voi tavata koko maasta, joskin Pohjois-Lapissa laji on harvinainen. Muunnoksista ahonurmikohokki on levinnyt koko maahan.<ref name="RETKEILYKASVIO"/> Suomenlahdennurmikohokkia tavataan nimensä mukaisesti pääasiassa SuomelahdenSuomenlahden rannikolla, mutta sitä on havaittu myös koko Pohjanlahden rannikkoalueelta.<ref name="KASVIATLAS"/><ref name="RETKEILYKASVIO"/> Kaakonnurmikohokkia on tavattu lähinnä KoilismaanKoillismaan alueelta.<ref name="KASVIATLAS">Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: [http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=107154&year=2011 Kasviatlas 2011: Kaakonnurmikohokin levinneisyys Suomessa]. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.9.2012.</ref> Suomessa ahonurmikohokki on muinaistulokas lukuun ottamatta Lappia, jossa se on uustulokas. Sen sijaan suomenlahdennurmikohokki on alkuperäislaji.<ref name="RETKEILYKASVIO"/>