Ero sivun ”Atsuriitti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 12:
Atsuriitista tehtiin keskiajan lopulle saakka jauhetta, jota käytettiin 'vuorensiniseksi' tai 'armenian kiveksi' kutsutun pigmentin valmistuksessa. Keskiajan taidemaalarit käyttivät yleisesti näitä pigmenttejä, kunnes havaittiin, että näin muodostuva väri ei ole vakaata. Atsuriittijauhe imee itseensä kosteutta ilmasta ja muuttuu ajan kuluessa toiseksi [[mineraali]]ksi eli [[Malakiitti|malakiitiksi]], joka on vihreää.
Massiivista koristekivissä käytettyä atsuriittia kutsutaan chessyliitiksi, sillä sitä löytyy [[Ranska]]sta Chessystä [[Lyon]]in läheltä. Atsuriitia löytyy myös
[[Italia]]sta, [[Kreikka|Kreikasta]], [[Australia]]sta, [[Namibia]]sta ja [[Marokko|Marokosta]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = David C. Cook, Wendy L. Kirk|Suomentaja
= Kalle Taipale|Julkaisija = Gummerus|Nimeke = Mineraalit ja jalokivet|Viitattu = 18.11.2013|Selite = Suomeksi jukaissut Gummerus Kustannus Oy|Sivu = 139|Luku = Atsuriitti|Vuosi = 2009|Kieli = |Isbn = 978-951-20-8083-0}}</ref>
Kun atsuriittia laitetaan [[suolahappo|suola-]] tai [[typpihappo]]on, se reagoi poreillen. Jos sitä pidetään liekin yllä, se muuttuu mustaksi ja syttyy helposti.
Atsuriitti on melko painava mineraali. Se painaa neljä kertaa enemmän kuin vastaava määrä vettä huoneenlämpötilassa.
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
| |||