Ero sivun ”Miloš Obrenović” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p linkitysten fixailua |
p kh, typot |
||
Rivi 2:
'''Miloš Obrenović''' (alkujaan '''Miloš Teodorović'''; [[18. maaliskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 7. maaliskuuta)</small> [[1780]] [[Srednja Dobrinja]] – [[26. syyskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 14. syyskuuta)</small> [[1860]] [[Topčider]], lähellä [[Belgrad]]ia)<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/383069/Milos Miloš] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 15.11.2013.</ref> oli [[serbia]]lainen kapinajohtaja, joka johti [[Serbien toinen kansannousu|serbien toista kansannousua]] turkkilaisia vastaan, kohosi sen myötä valtaan ja toimi Serbian ruhtinaana vuosina 1815–1839 ja 1858–1860. Hän perusti [[Obrenović]]in dynastian, joka hallitsi hänen kuolemansa jälkeen Serbiaa vuoteen 1903.
Miloš Teodorović oli alkujaan karjapaimen, joka työskenteli velipuolelleen Milan Obrenovićille. Hän liittyi [[Karađorđe]]n johtamaan [[Serbien ensimmäinen kansannousu|serbien ensimmäiseen kansannousuun]] ja vuonna 1805 hänet nimitettiin komentajaksi kapinallisten armeijaan. Hänen velipuolensa surmattiin vuonna 1810, mahdollisesti Karađorđen käskystä, minkä jälkeen hän alkoi itse käyttää nimeä Obrenović ja suhtautua vihamielisesti Karađorđeen. Kun turkkilaiset kukistivat kapinan vuonna 1813, Miloš ryhtyi yhteistyöhön voittajien kanssa ja auttoi heitä maan rauhoittamisessa. Hänet nimitettiin ruhtinaaksi hallitsemaan kolmesta hallintoalueesta muodostettua Keski-Serbiaa. Hän auttoi turkkilaisia vuoden 1814 kansannousuyrityksen tukahduttamisessa, mutta turkkilaisten
Miloš vahvisti asemaansa surmauttamalla kilpailijansa Karađorđen ja marraskuussa 1817 turkkilaisten luvalla kokoontunut Serbian kansalliskokous eli [[skupština]] tunnusti hänet Serbian perinnölliseksi ruhtinaaksi. Hänen sitkeän diplomatiansa tuloksena ja tappiollisen [[Venäjän–Turkin sota (1828–1829)|Venäjän–Turkin sodan]] jälkeisessä tilanteessa myös Turkki tunnusti lopulta elokuussa 1830 hänen asemansa perinnöllisyyden sekä myönsi Serbialle täyden autonomian. Vuonna 1833 se lisäksi hyväksyi myös Serbian itäosien liittämisen Milošin ruhtinaskuntaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0231.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 421–422] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013.</ref> Miloš järjesti uudelleen Serbian armeijan, pyrki edistämään ulkomaankauppaa, rakennutti uusia teitä ja jakoi maata pientalonpojille. Hän oli kuitenkin myös itsevaltainen hallitsija, jonka toimet nostattivat vastarintaa. Vuonna 1835 hänet pakotettiin antamaan Serbialle perustuslaki, mutta Venäjä ja Turkki painostivat hänet pian peruuttaman sen, sillä sitä pidettiin liian vapaamielisenä. Joulukuussa 1838 Turkin sulttaani antoi Serbialle uuden perustuslain, jonka nojalla Milošin oli nimitettävä 17-jäseninen senaattorineuvosto hoitamaan hallitusasioita. Neuvosto vaati välittömästi Milošia eroamaan. Hän
[[Tiedosto:Takovski ustanak.jpg|thumb|Miloš Obrenović vuonna 1900 [[Belgrad]]iin pystytetyssä Takovon kansannousun muistomerkissä.]]
Pantuaan joulukuussa 1858 myös Alexander
==Lähteet==
|