Ero sivun ”Metro-tytöt” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 26:
Yhtyeen tunnetuimpia esityksiä ovat muun muassa "Taikayö", "Äiti, sytytä lamppu" ja "Leskiäidin tyttäret" sekä käännösiskelmät "Vanha riimu" ja "Jussista saan miehen armaan". Metro-tytöt levyttivät lisäksi myös [[Olavi Virta|Olavi Virran]], [[Henry Theel]]in, [[Sulo Sala]]n, [[Matti Louhivuori|Matti Louhivuoren]], [[Eero Väre]]en ja [[Juha Eirto|Juha Eirron]] kanssa. Heidän säestäjänään toimi ensin [[Harry Bergström]]in yhtye, sitten [[Toivo Kärki|Toivo Kärjen]] ja [[Jorma Juselius|Jorma Juseliuksen]] yhtyeet. Hertta Väkeväinen avioitui erään kiertueen aikana laulaja ja muusikko [[Matti Louhivuori|Matti Louhivuoren]] kanssa. <ref> Gronow, Lindfors & Nyman, s. 186. </ref> Louhivuori soitti bassoa Juseliuksen yhtyeessä. Vaikka Metro-tyttöjen ohjelmiston runkona olivat mollivoittoiset suomalaiset iskelmät, joista kuultaa suru vanhan maatalousvaltaisen elämänmenon vähittäisestä katoamisesta ("Hiljainen kylätie" ja "Muistojen maa"), heidän ainoa myyntitilastojen kärkeen yltänyt levynsä oli alun perin amerikkalainen "Surujen kitara" (Johnny Guitar) vuodelta 1955. Metro-tytöt levyttivät kaikkiaan parisataa kappaletta. <ref> Erola, s. 112. </ref>
Metro-tytöt lopettivat esiintymisensä vuonna [[1959]]. Heidän viimeinen levytyksensä oli "Pyynikki-valssi" vuodelta [[1960]]. Yhtyeen johtajan Hertta Louhivuoren mukaan ''”on lopetettava niin kauan kuin aplodit kestävät”''. Kukaan
==Jäsenet==
| |||