Ero sivun ”Yttrium” versioiden välillä

|atomipaino=88,90585<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report) |Julkaisu=Pure and Applied Chemistry |Vuosikerta = 83 |Numero = 2| Sivu = 367-370 |Julkaisija = IUPAC |Tekijä=Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen |Ajankohta=2011 |Kieli={{en}} |www=http://www.iupac.org/publications/pac/pdf/2011/pdf/8302x0359.pdf |Viitattu=16.4.2011}}</ref>

|sulamispiste-celsius=1523<ref name="chemicalelements.com">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.chemicalelements.com/elements/y.html | Nimeke = Basic Information | Julkaisija = chemicalelements.com | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>

|höyrystymislämpö=363<ref name="chemicool.com">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.chemicool.com/elements/yttrium.html | Nimeke = Yttrium Element Facts | Julkaisija = chemicool.com | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>

'''Yttrium''' ({{k-la| yttrium}}) on [[maametalli|maametalleihin]] kuuluva [[metalli]]mainen alkuaine. Se on [[jaksollinen järjestelmä|jaksollisessa järjestelmässä]] 39. [[alkuaine]]. Sen tiheys huoneenlämmössä on 4,47×10³ kg/m³. Sen sulamispiste on 1796 K, [[kemiallinen merkki]] Y ja [[atomipaino]] 88,91. Alkuaineen löysi suomalainen kemisti [[Johan Gadolin]] 1794. Yttrium on nimetty ruotsalaisen kylän [[Ytterby (kaivos)|Ytterby]]n mukaan.

Metallinen yttrium on väriltään hopeanvalkoista, ja sen pinta on kirkas, kuten muillakin metalleilla. Siitä voidaan valmistaa myös tummaharmaata tai mustaa jauhetta. Sen [[kiderakenne]] on heksagoninen. Sen sulamispiste on 1796 kelviniä ja kiehumispiste 3610 kelviniä. Yttrium on kovaa, kestää kulutusta eikä ruostu. Se johtaa hyvin sähköä.<ref name="HS" /><ref name="chemicalelements.com" /><ref name="chemistryexplained.com">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.chemistryexplained.com/elements/T-Z/Yttrium.html | Nimeke = Yttrium | Julkaisija = chemistryexplained.com | Viitattu = 14.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="chemicool.com" />

Turun yliopiston kemian professori [[Johan Gadolin]] löysi yttriumin vuonna 1794. Hän löysi yttriumia [[gadoliniitti|gadoliniitista]]. Yttrium on nimetty ruotsalaisen [[Ytterby (kaivos)|Ytterby]]n kylän mukaan. Yttriumin löytö merkitsi myös alkusysäystä muiden harvinaisten maametallien etsimiselle, sillä 50 vuotta myöhemmin [[Carl Gustav Mosander|C. G. Mosander]] huomasi, ettei Gadolinin löytö ollut puhdas aine vaan seos: Mosander löysi [[terbium]]in ja [[erbium]]in. Myöhemmin todettiin, että myöskään Mosanderin löytämät aineet eivät olleet puhtaita, vaan niistä löytyi vielä seitsemää muuta eri alkuainetta.<ref name="HS">{{verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/39.html | Nimeke = Suomalaisten ikioma alkuaine | Tekijä = Johanna Mannila | Julkaisija = Helsingin sanomat 31.10.2006 | Viitattu = 8.7.2010}}</ref><ref name="chemistryexplained.com" />

Yttriumia esiintyy [[lantanidi]]en [[mineraali|mineraaleissa]]. Sitä ei luonnossa lähes koskaan metallisena, ja tutkimuksessa käytetään valkoista [[yttriumoksidi]]a (Y₂O₃ tai yttriumfluoridia (YF₃). Yttriumia on kohtuullisen paljon maaperässä (yhtä paljon kuin [[kupari]]a tai [[sinkki]]ä). Keskimäärin yttriumia on maaperässä 33 [[ppm]]. Yttrium esiintyy muiden maametallien kanssa, tärkein mineraali on [[monatsiitti]], jossa on keskimäärin 3 % yttriumia. Tätä löytyy monista paikoista maapallolta, mm. Brasiliasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Kanadasta. Suomessakin on vielä 1980-luvulle asti erotettu [[apatiitti|apatiitista]] yttriumia, mutta [[Kemira]] lopetti sen kannattamattomana. Muita hyvin tärkeitä yttriumia sisältäviä mineraaleja ovat [[ksenotiimi]] ja [[gadoliniitti]]. Sata grammaa puhdasta yttriumia maksaa noin 150 euroa.<ref name="HS" /><ref name="chemistryexplained.com" /><ref name="chemicool.com" /><ref name ="ullmann">Ian McGill: ''Rare Earth Elements, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry'', John Wiley & Sons, New York, 2002 [http://onlinelibrary.wiley.com.libproxy.aalto.fi/doi/10.1002/14356007.a22_607/abstract Teoksen verkkoversio] Viitattu 17.06.2011</ref>

Yttriumin yhdisteistä [[yttrium-barium-kuparioksidi]] (YBa₂Cu₃O₇)<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/654335/yttrium-barium-copper-oxide | Nimeke = Yttrium barium copper oxide | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 8.7.2010}}</ref> tunnetaan korkean lämpötilan [[suprajohde|suprajohteena]], sillä se muuttuu suprajohtavaksi jo 90 [[kelvin]]in lämpötilassa, joka on saatavissa aikaan neste[[typpi|typen]] avulla. Suprajohteita käytetään voimakkaissa [[magneetti|magneeteissa]] muun muassa sairaaloiden kuvauslaitteissa. Yttriumia voidaan käyttää myös [[laser]]eissa, jolloin se on yhdisteenä [[Granaatti|granaatin]] ja [[alumiini]]n kanssa. Yttriumia käytetään raudan (Y₃Fe₅O₁₂) kanssa [[Mikroaallot|mikroaalloilta]] suojautumiseen. Yttriumia käytetään myös mm. optisissa kuiduissa ja polttokennoissa.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.ch.ic.ac.uk/otway/YBCO.html | Nimeke = Structure of YBCO (Yttrium Barium Copper Oxide) | Viitattu = 8.7.2010}}</ref><ref name="chemistryexplained.com" /><ref name="chemicool.com" /><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kalevi Rantanen | Otsikko = Hightech-metallit ehtyvät mutta eivät lopu | Julkaisu = Tiede | Ajankohta = 7. kesäkuuta 2011 | Vuosikerta = 31 | Numero = 6 | Sivut = 18 | Julkaisupaikka = Turku | Julkaisija = Tieteen tiedotus ry | Tunniste = ISSN 1457-9030 }}</ref><ref name="HS" />

Yttriumin ainoa stabiili isotooppi on ⁸⁹Y. Tunnettuja [[massaluku]]ja on ⁷⁹Y:stä ¹⁰³Y:hyn asti.<ref name="ie.lbl">{{Verkkoviite | Osoite = http://ie.lbl.gov/education/parent/Y_iso.htm | Nimeke = Isotopes of Yttrium (Z=39)| Julkaisija = ie.lbl.gov | Viitattu = 14.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>