Ero sivun ”Hidatsat” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
|||
Rivi 22:
}}
'''Hidatsat''' ovat [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]ssa asuva intiaaniheimo, jonka arvellaan asuneen noin 400 vuotta [[Pohjois-Dakota]]n alueella. Hidatsat olivat sekä [[maanviljelijä|maanviljelijöitä]] että metsästäjiä, ja puhuivat [[sioux]]ien murteita. [[Ranska]]laiset ja [[englanti]]laiset kutsuivat hidatsoja ''gros ventreiksi'' (isomahat), ja sekoittivat heidät [[Montana]]ssa asuvaan [[Algonkin-kielet|Algonkin-kieliryhmän]] [[Gros ventresit|atsina-heimoon]], josta käytettiin samaa nimeä. Sekaannuksen aiheutti tasankojen merkkikieli, jossa kummankin heimon nimi ilmaistiin lähes samanlaisella käsimerkillä.
[[Eurooppalainen|Eurooppalaisten]] siirtolaisten mukana tullut [[isorokko]] hävitti enimmän osan kolmen hidatsa-kylän asukkaista Knife-joen rannoilla 1837. Eloonjääneet yhdistivät voimansa saman kulkutaudin kokeneiden mandanien kanssa. Myöhemmin myös sotien ja sairauksien heikentämät [[arikarat]] liittyivät heihin. Yhdessä tämä kolmen heimon muodostama vähälukuinen joukko taisteli siouxeja vastaan vuosikymmenien ajan kunnes joutui turvautumaan [[Yhdysvallat |Yhdysvaltain]] tarjoamaan apuun.<ref name="Virrankoski 177">Virrankoski s. 177.</ref>
Rivi 36:
[[kuva:The travellers meeting with Minatarre indians 0026v.jpg|thumb|270px|Hidatsat ja valkoiset kauppiaat]]
Eurooppalaiset kauppiaat liikkuivat vesiteitse 1700-luvun alkupuolella [[Suuret järvet|Suurten järvien]] lännenpuoleisille alueille laajentaakseen kauppaverkostoaan. Ranskalainen tutkimusmatkaaja [[Pierre La Vérendrye]] saapui [[Kanada]]sta [[Missouri (joki)|Missouri-jokea]] pitkin retkikuntineen nykyiseen Pohjois-Dakotaan ensi kerran vuonna [[1738]]. Täällä hän vieraili hidatsojen ja [[mandanit|mandanien]] kylissä, joissa ostettiin ja myytiin kaikkea, jota siihen aikaan pidettiin tärkeänä. Vuoteen [[1750]] mennessä moni eri intiaanikansa oli asuttanut Pohjois-Dakotan. Sen keskiosaa hallitsivat hidatsa- ja mandankylät. Pohjoisilla alueilla asustivat [[cree]]t ja [[assiniboinet]]. Itärajalla majailivat yanktonai-siouxit ja [[cheyennet]]. Läntisillä rajoilla pitivät kyliään crowt. Etelässä olivat arikarat vallanneet laajoja alueita.
Hidatsa-, mandan- ja arikarakylistä muotoutui oman aikakautensa [[kauppakeskus|kauppakeskuksia]]. Metsästäjien tuomat biisoninnahkaiset viitat ja parkittu nahka vaihtuivat maanviljelijöiden tuotteisiin, joista eräs oli hidatsojen itseviljelemä [[tupakka]]. Kaukaisiakin heimoja vaelsi kaupantekoon. 1750-luvulla [[hevonen|hevoset]] nousivat suureksi myyntivaltiksi. Niitä välittyi paljon lounaasta ja lännestä, sillä varsinkin [[kiowat]] ja [[shoshonit]] olivat erikoistuneet hevosten myyntiin. Myös eurooppalaiset tehdastuotteet, kuten [[musketti|musketit]], myöhemmin [[kivääri]]t ja [[veitsi|veitset]], olivat kysyttyä tavaraa. Eurooppalaisilta kauppiailta vaihdossa saadut vaatteet ja intiaaninaisia kiinnostavat halvat helyt olivat osa monipuolista tarjontaa.
Rivi 46:
Kaupankäynnin ohella hidatsat joutuivat mukaan ympäristön moniin sotiin. Siouxien lisäksi pohjoisesta tulevat assiniboinet muodostivat selvästi erottuvan uhan. Sotien taustalta löytyi vanhojen riitojen ohella erimielisyydet metsästysmaista, jotka kärjistyivät välienselvittelyiksi silloin, kun eri heimojen ratsumiesten linjat leikkasivat toisiaan. Lukuisat kahakat sävyttivät metsästysretkiä vastustajien vaihtuessa. Hidatsat tunnettiin sotaisina ja joskus he lähettivät sotapartioitaan kauas länteen [[shoshonit|shoshoneita]] ja jopa [[mustajalat|mustajalkoja]] vastaan.<ref name="Hidatsa">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.artsci.wustl.edu/~landc/2003/projects/projects2001/indianwomen/asimon.html|Nimeke= The Hidatsa Indians|Julkaisu=Artsci.wustl.edu|Viitattu=15.3.2008|Kieli={{en}}}}</ref> Heidän on kerrottu vetäneen myös rauhalliset naapurinsa mandanit mukaan sotatoimiin.<ref name="Virrankoski 179">Virrankoski s.179.</ref>
Kun [[tutkimusmatkailija]]t Lewis ja Clark vierailivat [[talvi|talvella]] [[1804]] - [[1805]] hidatsojen luona he tapasivat näitä kolmesta eri kylästä muutaman [[kilometri]]n päässä toisistaan.<ref name="Hidatsa Indians"/> Suurin kylistä oli nimeltään ''Big hidatsa'', jossa majaili yli tuhat asukasta. Hidatsojen ylimpänä johtajana toimi Lewisin ja Clarkin vierailujen aikana LaBorgne- (One Eye) nimeä kantanut päällikkö, jonka alaisena oli 450 soturia.
Vuonna [[1845]] hidatsat ja heihin liittyneet mandanien rippeet perustivat uuden kylän, joka sai nimekseen Like-a-fishhook.<ref name="Like">{{Verkkoviite|Osoite=http://fishhook.ndsu.edu/home/lfstory.php|Nimeke= Like-a-Fishhook|Julkaisu=Fishhook.ndsu.edu|Viitattu=13.3.2008|Kieli={{en}}}}</ref> He yrittivät vaalia vanhaa elämäntapaansa, mutta euro-amerikkalaisten elämäntyyli ja monet tuotteet syrjäyttivät nopeasti vanhat hidatsojen perinteet.[[1860-luku|1860-luvun]] alussa siouxien toistuvien hyökkäysten kohteina olleet arikarat muuttivat Like-a-Fishhookiin ja solmivat hidatsojen ja mandanien kanssa kestävän liiton siouxeja vastaan. Myöhemmin paikasta tuli Fort Beltholdin reservaatio.<ref name="Like"/>
Rivi 52:
==Nykyaika==
Hidatsat, arikarat ja mandanit asuvat edelleen vanhoilla alueillaan keskisessä Pohjois-Dakotassa Fort Bertholdissa. Heidät tunnetaan MHA-nationin nimellä, joka on lyhenne heidän heimonimiensä alkukirjaimista. Reservaation koko maa-alue käsittää 4 000 [[neliökilometri]]ä, joista puolet on yksityisessä intiaaniomistuksessa. Missouri-joki virtaa alueen poikki ja jakaa sen kolmeen erilliseen osaan. Pohjoiset ja itäiset alueet ovat hedelmällistä viljelysmaata, lännestä ja etelästä taas löytyy enimmäkseen ruohoaavikkoa. Kaikkiaan näitä kolmen heimon jälkeläisiä asuu seudulla yli 8000 henkeä. Sääolosuhteet ovat talvisin kylmät ja kesäisin kuumat. [[Tornado]]t, [[ukkosmyrsky]]t, [[raesade|raesateet]] ja monet muut ilmaston ilmiöt ovat tulleet tutuiksi reservaation asukkaille. Vaikka hidatsan kielen puhujien määrä putosi tasaisesti 1900-luvulla, niin löytyy nykyisellä vuosituhannella yhä hidatsa-sukuja, jotka käyttävät omaa kieltään kaikissa kommuuninsa sosiaalisissa tapahtumissa ja uskonnollisissa tilaisuuksissa.<ref name="Sturtevant 113">Sturtevant s. 113.</ref> Vuoden 2000 väestönlaskennan yhteydessä saatiin hidatsan kieltä puhuvien määräksi 508.
==Kulttuuri==
Rivi 58:
[[kuva:Catlin Hidatsa village.jpg|thumb|280px|Big Hidatsa tarjosi hyvät puitteet monenmoisille asioille. Se toimi kauppakeskuksena, suojapaikkana siouxeja vastaan ja sen rantamilla harrastettiin uimista.]]
Hidatsat asuivat maamajoissa, jotka he olivat omineet mandanien kulttuurista.<ref name="Santoro 157">Santoro s. 157.</ref> Paaluvarustetut kylät olivat suuria, ja niiden määrä oli varhaisten eurooppalaisten mukaan 9. Vuonna 1782 pohjoisia tasankoja koetelleen isorokon jälkeen kylien määrä väheni ja seuraavan vuosisadan alussa on mainittu vain kolme hidatsojen kylää. Näistä suurin
Hidatsojen talous perustui runsaan maissintuotannon lisäksi moniin puutarhatuotteisiin ja kausiluonteiseen biisoninmetsästykseen. Naiset pitivät huolta maataloudesta työkaluinaan puusta ja biisoninluista tehdyt kuokat ja haravat.<ref name="Hidatsa"/> lukuunottamatta tupakanviljelyä, josta huolehtivat vanhat miehet.<ref name=Lowie 26">Lowie s. 26.</ref> Naiset eivät yksinomaan pitäneet hengissä heimoaan, vaan tuottivat viljelyksillään myös suuret ylijäämät, jotka hyödynnettiin kaupankäynnissä. Metsästys oli miehinen tapahtuma, jonka jälkivalmistelut kuitenkin suoritettiin naisten voimin. He käsittelivät ja leikkasivat lihat ja huolehtivat siitä, että kaikki osat saaliista käytettiin tarkkaan.<ref name="Hidatsa"/>
Rivi 70:
Hidatsojen sosiaaliset seurat jakaantuivat ikäluokkien mukaan. Kun poika tuli tiettyyn ikään hänelle ostettiin junioreitten seuran jäsenyys, joka takasi oikeuden laulaa seuran lauluja ja ottaa osaa seremonioihin. Jäsenyytensä myyneet ostivat itselleen paikan seuraavan ikäluokan seuraan.<ref name="Hook 21">Hook s. 21.</ref> Arvoasteikossa korkeimmalla olivat vanhat miehet, jotka olivat yltäneet ylimpään seuraan ja täyttäneet kaikki heimonsa sosiaaliset ja seremonialliset odotukset.<ref name="Sosio"/>
Naisten puolella käytäntö oli sama. Nuorilla tytöillä oli oma "skunkkiseuransa". 30-40 vuotiaat naiset liittyivät "hanhien seuraan" ja vaihdevuosien tullen naiset siirtyivät "valkoisen biisinilehmän seuran" jäseniksi. Naiset ottivat osaa kaikkiin soturien voitonparaateihin ja tanssivat myös mukana "skalppitanssissa".<ref name="Bergman 56">Bergman s. 56.</ref> Hidatsojen klaanijärjestely oli sekä matrilineaalinen, että patrilineaalinen. Äidiltä tyttärelle saattoi periytyä paljon valtaa. Naisilla oli seremonioissa tärkeitä rooleja ja heidän merkityksensä oli suuri myös sosiaalisessa elämässä. Paljon arvovaltaa ansaitsivat myös ne iäkkäät naiset, jotka olivat kunnostautuneet ruukuntekijöinä, parantajina tai arkkitehteinä.
[[Kuva:Winter village of the Minatarres 0059v.jpg|thumb|Hidatsat pelaamassa hoop-and-polea talvisessa maisemassa. (Maalaus Karl Bodmer)]]
==Taiteilijoiden mallina==
[[Taidemaalari]]t [[George Catlin]] ja [[Karl Bodmer]] tekivät useita maalauksia intiaanien katoavasta kulttuurista ja elintavoista. Kumpikin kierteli 1830-luvun aikana useiden heimojen parissa. Hidatsain ja mandanien kulttuuriin molemmat ehtivät tutustua tavallista
==Lähteet==
| |||