Ero sivun ”Keihäs” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
|||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
[[Kuva:Pilum heavy.jpg|thumb|80px|Pilum heavy.jpg|Jäljennös [[Rooman valtakunta|Rooman]] [[legioona|legioonien]] käyttämästä raskaasta heittokeihäästä, pilumista]]
'''Keihäs''' on yksi ihmiskunnan varhaisimmista [[ase]]ista. Vuosituhansien ajan se palveli [[jalkaväki]]armeijoiden perusaseena ja [[metsästys]]välineenä lähes kaikissa kulttuureissa. Sen perusmuoto on 1–5-metrinen, yleensä sitkeästä puusta veistetty varsi, jonka kärki on joko teroitettu suoraan tai varustettu kivi-, luu- tai metalliterällä. Alkeellisimmillaan keihäs on vain teroitettu seiväs, jonka kärki oli teroitettu ja kenties karkaistu hiillyttämällä. Hienostuneimmillaan se on saanut monia erikoisia muotoja ja teriä eri tarkoituksia varten.
== Keihään perustyypit ==
* '''Metsästyskeihäs'''. Monenlaisia keihäitä käytettiin metsästyksessä riippuen riistasta. Suurpetoja ja esimerkiksi ärsyyntyneinä hengenvaarallisia villisikoja metsästettäessä suosittiin keskimittaista (noin kaksimetristä) raskasta keihästä, jossa oli usein vielä terän putkessa poikittainen, ristimäinen osa, ''ota'' eli ''haitta'', jonka tarkoituksena oli estää osuman saaneen pedon hyökkääminen keihäänvartta pitkin sen käyttäjän kimppuun. Kauriita ja muita pienempiä eläimiä metsästettiin kevyemmillä keihäillä ja heittokeihäillä. Metsästyskeihäiden yhteinen nimittäjä oli niiden suhteellinen lyhyys, joka mahdollisti helpon ja nopean käsittelyn.
* '''Sotakeihäs'''. Taistelukeihäät olivat useimmiten raskaita, lyhyitä tai keskipituisia ja leveäteräisiä. Joskus terällä oli sekä leikkaava että pistävä osa. Terän pituus vaihteli 20 cm:stä aina jopa 50 cm:iin asti, joissakin keihäissä oli myös metsästyskeihäistä tuttu poikkirauta, jolla voitiin torjua vastustajan lyöntejä, avata kilpisuojaus tai vetäistä jalka alta ym. Tietyissä malleissa tämä ''ota'' suunniteltiin puhkaisemaan panssari tai kypärä
* '''Heittokeihäs'''. Heittokeihäät lienevät melkein vanhimpia metsästysvälineitä. Kevyt ja terävä heittokeihäs oli ihanteellinen pienten ja arkojen eläinten kaatamiseen ja suurempien haavoittamiseen. Taistelussa käytetyt heittokeihäät olivat useimmiten hieman raskaampia ja varsin etupainoisia. Niiden tehtävänä oli paitsi tappaa vihollisia, myös tarttua [[kilpi]]in kiinni ja tehdä ne näin tehottomiksi. Muun muassa [[Rooman valtakunta|Rooman]] [[legioona]]lla oli tapana heittää vihollisen niskaan ryöppy heittokeihäitä juuri ennen hyökkäystä. Keihästä heitettäessä voidaan apuneuvona käyttää ''heittohihnaa'', kuten roomalaiset ja kreikkalaiset joskus, tai ''keihäslinkoa'' eli ''atlatlia''. Roomalaiset heittokeihäät painoivat noin 2–3 kg ja olivat jopa 2 m pitkiä.
* '''[[Hilpari]]'''. Hilparit olivat moninaisia ja moniin eri tarkoituksiin suunniteltuja moniteräisiä [[salkoase]]ita, joissa yhdistyi esimerkiksi viilto-, pisto- ja murskausominaisuuksia.
* '''[[Peitsi]]''' on [[ratsuväki|ratsuväen]] käyttämä keihäs, joka oli joko yhden tai kahden käden ase. Peitsi säilyi ratsuväen aseena 1900-luvun alkuun ja paraatikäytössä yleisesti 1940-luvulle asti. Myös suomalainen ratsuväki on harjoitellut peitsen käsittelyä vielä 1930-luvulla, mutta ei siksi, että peistä olisi enää pidetty hyödyllisenä aseena, vaan siksi, että sen katsottiin kehittävän koulutettavien tasapainoaistia muun muassa esteitä ratsain ylitettäessä.
| |||