Ero sivun ”Kirkko-oppi” versioiden välillä

 

Kirkko koostuu seurakunnista. Hengellisessä merkityksessä kirkko on kuitenkin yksi. [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjoittajista paavali vertasi kirkkoa Kristuksen ruumiiseen ja hengelliseen rakennukseen. Kirkko on yhtäältä Kristuksen ruumis, jossa jokainen seurakunnan jäsen vastaa yhtä ruumiin osaa. Kokonaisuus muodostaa yhden toimivan orgaanin, kehon. Jokaisella jäsenellä on oma erilainen tehtävänsä, eikä mikään kehon osista voi sanoa toista tarpeettomaksi. Ruumiin pää on itse Kristus. Kirkko on lisäksi kuin rakennus, jossa jokainen seurakunnan jäsen on oma kivensä. Jäsenet muodostavat yhden rakennuksen, mutta ilman yhtäkään jäsentä rakennus ei olisi täydellinen. Samoin kuin ruumis-vertauksessa myös rakennus-vertauksessa Kristukselle on varattu tärkein paikka: kulmakivi, jota ilman (tulkinnasta riippuen) joko rakennuksen perusta ei kestä tai holvikaari murtuu.

 

Vertaus Kristuksen ruumiista liittää kirkko-opin [[ehtoollinen|ehtoolliseen]]. Kristillisen käsityksen mukaan ehtoollinen on anteeksiannon ateria ja se antaa osallisuuden "Kristuksen ruumiiseen" ("ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini"). Kun kirkko ymmärretään Kristuksen ruumiiksi, ehtoollinen antaa osallisuuden tähän yhteyteen. Kaste on siis ovi kirkkoon, ja ehtoollinen on kirkossa olevien armahdettujen yhteinen ateria, joka ylläpitää Kristuksen ruumista. Erityisesti [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisessa]] kirkko-opissa on tapana sanoa, että kirkko varsinaisesti toteutuu silloin kun se viettää ehtoollista.