Ero sivun ”Tilannekomedia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Tekeminen: selvennetty |
→Kuvaus: selvennetään pyynnöstä: lisäsin vuorosanojen kuulumisenkin, mutta Mills ei mainitse ilmeitä |
||
Rivi 29:
===Kuvaus===
Tilannekomedia on erityisesti television lajityyppi, mikä vaikuttaa sen muotoon.<ref>Mills 2009, s. 13.</ref> Tilannekomediaohjelman kameroiden sijoittelu perustuu komediateatterin jäljittelylle, mikä samalla erottaa sen useimmista muista television lajityypeistä. Moni tilannekomedia myös kuvataan teatteriesitystä mukaillen oikean yleisön edessä studiossa. Siksi kamerat on sijoitettu vain yhdelle puolelle tapahtumia ja näyttelijät esiintyvät kuin teatteriesityksessä niin, että koko yleisö
Tilannekomediaa on ''[[I Love Lucy]]sta'' (1951–1957) lähtien perinteisesti kuvattu kolmella kameralla.<ref name="mills-39">Mills 2009, s. 39.</ref> Jotkin sarjat kuvataan vain yhtä kameraa käyttäen, kuten ''[[Tuho-osasto]]'' ja ''[[Konttori (yhdysvaltalainen televisiosarja)|Konttori]]''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://electronics.howstuffworks.com/sitcom3.htm | Nimeke =How Sitcoms Work: Sitcom Characteristics | Tekijä =Winifred Fordham Metz | Julkaisija =How Stuff Works | Viitattu = 4.11.2013| Kieli={{en}} }}</ref> Kolmella kameralla kuvattaessa yksi kamera kuvaa yleiskuvaa ja kaksi muuta puolikuvaa kahdesta esiintyjästä. Tämä mahdollistaa nopean leikkauksen vuoropuhelussa ja samalla tärkeiden ”reaktiokuvien” käytön, joissa näytetään toisen hahmon hämmästynyt reaktio toisen käyttäytymiseen. Reaktiokuvilla johdatellaan katsojia pitämään tapahtumaa koomisena ja samalla lypsetään heistä toinenkin nauru yhden hinnalla.<ref name="mills-39" /> Samankaltaista reaktiokuvaa on myöhemmin hyödynnetty esimerkiksi television kykykilpailuissa, kuten ''[[The X Factor (televisio-ohjelma)|X Factorissa]]'', joissa tuomarien ilmeiden näyttämisellä ohjaillaan katsojan käsitystä esitysten koomisuudesta.<ref>Mills 2009, s. 41–42.</ref> Myös eräät koomiset tositelevisiosarjat, kuten ''[[The Osbournes]]'' (2002–2005), hyödyntävät toistuvasti reaktiokuvaa tilannekomedioiden tavoin, ja ne voidaankin määritellä ”tosi-tv-tilannekomedioiksi”.<ref>Mills 2009, s. 42–43.</ref>
| |||