Ero sivun ”Tilannekomedia” versioiden välillä

'''Tilannekomedia''' ([[englannin kieli({{k-en|engl.]] ''situation comedy''}} tai ''sitcom'') on televisiossa[[televisio]]ssa suosittu [[komedia]]llinen [[Televisiosarja|ohjelmatyyppi]]. Tilannekomedian määrittelee [[lajityyppiGenre|lajityyppinä]]nä sen tavoite hauskuuttaa ja naurattaa katsojia. Tilannekomedia käsittelee vakaviakin aiheita kevytmielisesti ja [[Komiikka|koomisuuden]] kautta.<ref>Mills 2009, s. 5–8.</ref>

Tilannekomedia on tyypillisesti puolen tunnin jaksoista koostuva [[televisiosarja]], jossa samat hahmot esiintyvät samoin [[Premissi|premissein]]lähtökohdin ja samassa ympäristössä viikosta toiseen. Jokaisella jaksolla on loppu, jossa tapahtumat tulevat onnelliseen päätökseen ja tilanne normalisoituunormaalistuu seuraavaa jaksoa varten. Tilannekomediaa esitetään yleensä studioyleisön edessä ja lähetykseen otetaan yleensä mukaan studioyleisön nauru niin että televisioyleisö kokee seuraavansa näytelmää tai esitystä.<ref>Mills 2009, s. 28.</ref>

== Historia ==

Tilannekomedian juuret ovat radiokuunnelmissa[[Kuunnelma|radiokuunnelmiss]]a. Tilannekomedian synty ajoittuu [[1920-luku|1920-luvun]] radio-ohjelmiin. Televisio popularisoiteki tilannekomediantilannekomediat tunnetuksi [[1950-luku|1950-]] ja [[1960-luku|1960-luvuilla]].

Tilannekomedian henkilöhahmot ovat tavallisesti arkkityyppejä tai rooleja, joista jokaisella on televisiosarjoissa jaksosta toiseen samantyyppinen tehtävä. Eräitä arkkityyppejätoistuvia perushahmoja ovat "yksinkertainen”yksinkertainen hölmö"hölmö” (jonka kustannuksella muut pilailevat ja joka ei ymmärrä sitä), "viisas"”viisas” (joka on selvästi muita älykkäämpi tai ulkopuolinen tarkkailijahahmo valmiina esittämään ratkaisun kulloiseenkin ongelmaan) sekä "koomikko"”koomikko” (joka on usein tilannekomedian keskeinen henkilö, ehkä hieman eksentrinenomalaatuinen tai joukkoon kuulumaton vitsienlaukoja). Muita sivuroolien arkkityyppejäperushahmoja voivat olla esimerkiksi "järkevä”järkevä tai sekopäinen puoliso"puoliso”, "utelias”utelias naapuri"naapuri” tai "ikuinen”ikuinen mutta rakastettava häviäjä"häviäjä”.

Tyypillisin tilannekomedian juonirakenne perustuu useimmiten keskeisten henkilöiden väliseen juonitteluun tai petokseen, jota he yrittävät salata toisiltaan koko komedian ajan. Toisessa peruskaavassa henkilöhahmoille luodaan tilanteita tai sijoitetaan heidät paikkoihin, joissa he eivät ole lainkaan omassa elementissäänympäristössään.

Tilannekomedioissa usein kuuluva taustanauru on studioyleisön reaktiota esitykseen. Yleisö tarjoaa ohjelman tekijöille mahdollisuuden nähdä, mikä ohjelmassa naurattaa ja mikä ei. Ohjelmassa kuuluva naururaita tarjoaa myös monimuotoiselle televisioyleisölle yhteisöllisen naurukokemuksen, joka televisiolähetyksestä normaalisti puuttuu toisin kuin esimerkiksi [[Stand up -komiikka|stand up]] -esityksestä, jonka oleellinen osa yhteisöllisyys on. Toisaalta naururaidassa ei koskaan kuulla yleisön kritiikkiäarvostelua esitystä kohtaan, mitä elävässä komiikkaesityksessä voi usein tapahtua.<ref>Mills 2009, s. 14–17.</ref>

Tilannekomediaa on ''[[I Love Lucy]]sta'' (1951–57) lähtien perinteisesti kuvattu kolmella kameralla. Yksi kamera kuvaa yleiskuvaa ja kaksi muuta puolikuvaa kahdesta esiintyjästä. Tämä mahdollistaa nopean leikkauksen dialogissavuoropuhelussa ja samalla tärkeiden "reaktiokuvien"”reaktiokuvien” käytön, joissa näytetään toisen hahmon hämmästynyt reaktio toisen käyttäytymiseen. Reaktiokuvilla johdatellaan katsojia pitämään tapahtumaa koomisena ja samalla lypsetään heistä toinenkin nauru yhden hinnalla.<ref>Mills 2009, s. 39.</ref> Samankaltaista reaktiokuvaa hyödynnetäänon nykyisinmyöhemmin hyödynnetty esimerkiksi television kykykilpailuissa kuten ''[[The X Factor (televisio-ohjelma)|X FactorFactorissa]]issa'', joissa tuomarien ilmeiden näyttämisellä ohjaillaan katsojan käsitystä esitysten koomisuudesta.<ref>Mills 2009, s. 41–42.</ref> Myös eräät koomiset tositelevisiosarjat kuten ''[[The Osbournes]]'' (2002–05) hyödyntävät toistuvasti reaktiokuvaa tilannekomedioiden tavoin ja ne voidaankin määritellä "Tosi”tosi-TVtv-tilannekomedioiksi"tilannekomedioiksi”.<ref>Mills 2009, s. 42–43.</ref>

Tilannekomediassa käytetään musiikkia eri tavoin kuin esimerkiksi [[saippuaooppera]]ssa ja draamassa. Tilannekomediassa käytetään musiikkia usein ilmaisemaan kohtauksen vaihtumista toiseen, mutta harvemmin kuvaamaan emootioitatunteita.<ref>Mills 2009, s. 38.</ref>

== Tapahtumapaikka ==

Tilannekomediat on sijoitettu tuotantosyiden johdosta yleensä yhteen tapahtumapaikkaan, mikä rajoittaa niiden kuvaamia sosiaalisiayhteisöllisiä paineita, joita hahmoihin kohdistuu. Yleensä sarjojen ympäristönä on koti, mutta jotkin sarjat tapahtuvat työpaikoilla (''[[Konttori (brittiläinen televisiosarja)|Konttori]]'', ''[[Spin City]]''), baarissa (''[[Terveydeksi]]'') tai jopa avaruusaluksella (''[[Red Dwarf]]''). Vakituisen tapahtumaympäristön johdosta tilannekomedioissa ei tapahdu muutosta tai kehitystä, kuten sitä edeltävissä komedian muodoissa usein tapahtui.<ref>Mills 2009, s. 22–23.</ref>

Koska tilannekomedian yleisin tapahtumaympäristö on perhe, tilannekomedioiden näyttelijöillä ei ole samankaltaista tähtistatustatähtiasemaa kuin elokuvatähdillä, sillä he esiintyvät sarjoissaan arkisina hahmoina, joihin yleisö samastuu.<ref>Mills 2009, s. 20–21.</ref>

== Tutkimus ==

* ''[[HannahBel-Airin Montanaprinssi]]''

* ''[[Dharma ja GregBottom]]''

* ''[[FrenditDharma ja Greg]]''

* ''[[KylläKolmas isäkivi osaaauringosta]]''

* ''[[MustaKoti kyykuntoon]]''

* ''[[PerheMusta on pahinkyy]] ''

* ''[[RillitPerhe huurussaon pahin]]''

* ''[[SeinfeldPulmuset]]''

* ''[[Spin CityRuutiukot]]''

* ''[[SukuvikaSeinfeld]]''

* ''[[Vaimoni onSpin noitaCity]]''

* ''[[ViitosetSukuvika]]''

* ''[[WillThat &'70s GraceShow]]''

* ''[[ÄlypäätTuho-osasto]]''

* ''[[WaverlyWill Placen& velhotGrace]]''

== Lähteet ==

* {{Kirjaviite | Tekijä = Mills, Brett | Nimeke =TV Genres : Sitcom | Vuosi =2009 | Sivu =| Julkaisupaikka = | Julkaisija =Edinburgh University Press | Tunniste =ISBN 9780748637539 | ViitattuKieli = 3.11.2013{{en}} }}

=== Viitteet ===