Versio 1. marraskuuta 2013 kello 13.51 muokkaa Jisis (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 18 897 muokkausta kuva ← Vanhempi muutos		Versio 3. marraskuuta 2013 kello 16.20 muokkaa kumoa Anr (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, käyttöliittymän ylläpitäjät, ylläpitäjät 157 929 muokkausta p fix Uudempi muutos →
Rivi 36: [[The Primitives]] -yhtyeen jäsen [[John Cale]] oli hiljattain muuttanut New Yorkiin opiskelemaan. Hän soitti viulua [[La Monte Young]]in teatterissa Theater of the Eternal Music. Lou Reedin varhaiset kappaleet, kuten ”Heroin”, tekivät Caleen vaikutuksen, ja ystävyys alkoi kehittyä. ~~”''~~{{Sitaatti\|Kun Lou ensimmäisen kerran soitti minulle ’Heroinin’, lensin perseelleni. Sekä sanat että musiikki löivät päin pläsiä: rankkaa, äärimmäisen rankkaa vääntöä, jossa ei pyydelty anteeksi keneltäkään. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että Loun biisit sopivat täydellisesti yhteen oman musiikkikäsitykseni kanssa. Loun biiseissä henkilöt pantiin usein kylmiksi, ja se itse samastui vahvasti hahmoihin, joista lauloi.~~''” –~~ \|John Cale, ''Please Kill Me'' (1996) }} ===The Velvet Underground=== Rivi 46: Albumin ''White Light/White Heat'' aikaan Nico oli eronnut ja Warhol saanut potkut, molemmat vastoin Calen tahtoa, ja uusi manageri [[Steve Sesnick]] taivuttelikin Reedin ajamaan Calen yhtyeestä. Morrison ja Tucker harasivat vastaan, mutta lopulta Reed sai potkittua Calen pois. Morrison uskoi Reedin tehneen sen silkkaa mustasukkaisuuttaan ja kunnianhimoaan. Cale on sanonut, että ensimmäisen levyn jälkeen lähes uskonnollinen suhtautuminen musiikkiin laimeni sekä hänen itsensä että myös Reedin kohdalla. Musiikinteosta tuli työtä, eivätkä he enää edes muistaneet alkuperäisiä pyrkimyksiään. John Calen korvasi [[Doug Yule]], johon Reed viittasi usein leikillisesti pikkuveljenään. Yhtyeen saundi muuttui kevyemmäksi. Yhtye julkaisi ~~velä~~vielä kaksi lp-levyä: vuonna 1969 albumin ''The Velvet Underground'' ja vuonna 1970 albumin ''Loaded''. Jälkimmäinen sisälsi yhtyeen kaupallisesti menestyneimmät kappaleet ”Rock And Roll” ja ”Sweet Jane”. Sitä myöskin äänitettiin kauemmin kuin kolmea aikaisempaa albumia yhteensä, mutta kaupallista läpimurtoa ei siltikään tullut. Elokuussa 1970 Reed jätti yhtyeen. Viimeiset alkuperäisjäsenet Sterling Morrison ja Maureen Tucker lähtivät vuosina 1971 ja 1972. Vuonna 1973 julkaistiin vielä The Velvet Underground -nimellä albumi ''Squeeze', jossa Doug Yule oli mukana. ===Sooloura=== Rivi 63: Samana vuonna ilmestynyt albumi ''Coney Island Baby'' oli sen sijaan hyvin lämmin ja lempeä. Hän omisti levyn tuolloiselle kumppanilleen, transsukupuoliselle naiselle nimeltä Rachel, joka myöskin näkyy vuoden 1977 kokoelmalevyn ''Walk on the Wild Side: The Best of Lou Reed'' kannessa. Vuoden 1976 albumi ''Rock and Roll Heart'' petti odotukset. Vuonna 1978 ilmestynyt ''Street Hassle'' palasi Reedin inspiroiman punkin juurille. Ironisesti Reed itse vähätteli punkia ja vältteli kaikenlaisia yhteyksiä sen kanssa. ~~''”Olen~~{{Sitaatti\|Olen liian kirjakeskeinen kiinnostuakseni punk rockista... Koko [[CBGB’s]], koko Max’s Kansas City ja kaikki, mitä Lontoossa on meneillään -– luuletko tosiaan että olen vastuussa sellaisesta määrästä roskaa?~~”''~~}} Jazzmuusikko [[Don Cherry]]n kanssa tehtyä levyä ''The Bells'' (1979) seurasi kitaristi [[Chuck Hammer]]in kanssa äänitetty ''[[Growing Up in Public]]''. Samoihin aikoihin Reed näytteli myös rähjäistä tuottajaa [[Paul Simon]]in elokuvassa [[One Trick Pony]]. Rivi 71: Vuonna 1980 Lou Reed meni naimisiin englantilaisen [[Sylvia Morales]]in kanssa, joka toimi myös Reedin managerina. Pariskunta erosi vuonna 1995. Morales toimi inspiraationa muutamille kappaleille, joita olivat esimerkiksi ”Think It Over” ja ”Heavenly Arms”. Vuonna 1981 tuottaja [[Bob Ezrin]] otti yhteyttä Reediin ja pyysi häntä kirjoittamaan [[hard rock]] yhtye [[KISS]]in tulevalle [[Music from ~~"The~~”The ~~Elder"~~Elder”\|albumille]]. Reedin nimi mainitaan kolmen kappaleen krediiteissä. Levy floppasi täysin, vaikka kriitikot albumia ylistivätkin. 1980-luvun alussa Reed pyysi kitaristi [[Robert Quine]]a liittymään ryhmäänsä, ja tämä soittaakin hänen levyillään ''The Blue Mask'' (1982) ja ''Legendary Hearts'' (1983). Lopulta Quine jätti ryhmän hänen ja Reedin välien kireyden vuoksi. Reed pyysi kuitenkin Quinea mukaan maailmankiertueelle, johon tämä taloudellisista syistä suostui. Heidän musiikillinen yhteistyönsä päättyi vuonna 1985. Rivi 160: ==Aiheesta muualla== * [http://www.hs.fi/muistot/Lou+Reed/a1305738680556 Lou Reedin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa] {{AAKKOSTUS:Reed, Lou}}▼ ▲{{AAKKOSTUS:Reed, Lou}} [[Luokka:Yhdysvaltalaiset rockmuusikot]] [[Luokka:Yhdysvaltalaiset laulaja-lauluntekijät]]▼ [[Luokka:Grammy-palkinnon saajat]] [[Luokka:Rock and Roll Hall of Fame]] [[Luokka:Vuonna 1942 syntyneet]] [[Luokka:Vuonna 2013 kuolleet]] ▲[[Luokka:Yhdysvaltalaiset laulaja-lauluntekijät]] {{Link GA\|cs}}

Ero sivun ”Lou Reed” versioiden välillä