Ero sivun ”Tyynenmeren sota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 1 Wikidatan sivulle d:q152004 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 73:
Perun vakinainen väki ja huonosti aseistetut kansalaiset valmistautuivat puolustamaan kaupunkia. Perulaiset lyötiin kuitenkin San Juanin ja Mirafloresin taisteluissa ja tammikuussa Lima jäi kenraali Baquedanon joukoille. Eteläiset kaupunginosat ryöstettiin ja poltettiin maan tasalle. Kaupungin ulkopuoliset suurtilat puolestaan polttivat Kiinasta 1850-luvulla halvaksi työvoimaksi tuodut kiinalaiset siirtotyöläiset, ''cooliet''. Chileläiset väittivät joukkojen tulleen suojelemaan kaupunkia ryöstelyltä ja tuholta esivallan kaaduttua.
 
Kun Perusta ei enää ollut vastusta, Chile jatkoi etenemistään rannikkoa ja Keski-Sierraa pitkin CahamarcaanCajamarcaan asti. Sotasaaliina joukot takavarikoivat Perun kansalliskirjaston, ml. sen vuosisatoja vanhat siirtomaa-aikaiset aineistot, jotka rahdattiin Santiago de Chileen, sekä valuuttavarat. Tästä huolimatta Chilen armeija ei saanut maata täysin haltuunsa.
 
Perulaisten vastarinta jatkui kolme vuotta Yhdysvaltain kannustuksella. Vastarintajohtajana oli kenraali Andrés Cáceres, myöhemmin Perun presidentti. Perun armeijan jäännökset löivät chileläiset muutamaankin kertaan, mutta Huamachucon taistelun jälkeen vastarinta oli enää vähäistä. 20. lokakuuta 1883 Peru ja Chile solmivat Ancónin rauhansopimuksen, jossa Tarapacá luovutettiin voittajalle.