Ero sivun ”Polttovenehautaus” versioiden välillä

'''Polttovenehautaus''' <ref name=sanasto/> on [[polttohautaus|polttohautaamisen]] erikoismuoto, jossa vainaja laitettiin puuveneeseen [[hauta-antimet|hauta-antimineen]] ja sitten poltettiin roviolla. Palamattomat esineet, tuhka ja jäljelle jääneet luut lakaistiin kasaan ja haudattiin esimerkiksi kaivamalla ne maakuoppaan tai levittämällä ne [[polttokenttäkalmisto]]n kivetyksen sekaan. Traditiota harjoitettiin melko yleisesti [[Itämeri|Itämeren]] rannikoiden yhteisöissä rautakaudella, mutta erityisen paljon [[merovingiaika|merovingi-]] ja [[viikinkiaika]]na eli noin 550−1000550–1000 jaa. Samaan aikaan esiintyi harvinaisempana myös [[venehautaus|veneessä hautaamista]], jossa vainajaa ei poltettu, mutta se oli harvinaisempi.<ref name=raike/><ref name=mossby/>

Polttovenehautauksen traditio käyttää puista "arkkua"”arkkua” lienee [[Kivikausi|kivikautinen]], mutta varmuudella ainakin [[Pronssikausi|pronssikautinen]]. Silloin hautaamisessa käytettiin kahta puunrungosta koverrettua [[Ruuhi|ruuhta]], jotka asetetiin maakuoppaan reunat vastakkain kuin arkku. Vainaja ja hauta-antimet asetettiin ruuhien sisälleruuhiin, jotka peitettiin sitten maalla. Koska puurakenteet säilyvät huonosti, traditiosta ei tästä traditiosta ole säilynyt montaakaan hautausta tutkittavaksi. Sen sijaan myöhäisemmästä rautakautisista venehautaustraditioista on paljon esimerkkejä.<ref name=mossby/>

Vanhimmat venehautaukset ajoitetaan [[Bornholm]]in saarelle 300-luvulle jaa., eli roomalaiselle rautakaudelle,. muttaNiitä neon jatkuvatlöydetty vielä merovingi-merovingiajan (''vendeltid'' {{sv}}) ja viikinkiajan loppuun asti 1000-luvulle jaa.. Näissä hautauksissa vainaja asetettiin avoveneeseen, jonne laitettiin mukaan vainajan henkilökohtaisia tavaroita, ravintoa, mahdollisesti aseistusta, hevonen, koira tai kotieläimiä. Tämän jälkeen veneeseen kasattiin polttopuita, jotka sytytettiin tuleen. Tuhkat saatettiin peittää sijoillensa, tai ne voitiin lakaista kasaan ja viedä kalmistoon[[kalmisto]]on haudattavaksi. Polttovenehautauksesta jää yleensä jäljelle paljon tuhkaa, palaneita luunpalasia ja hampaita;, erilaisia metalliesineitä, kuten koruja, veitsiä ja aseita sekä veneestäveneen naulat, niitit ja muut rautaosat. Venepolttohautaus eroaa muista polttohautauksista siinä, että veneen mukana tuli tuhkaan runsaasti niittejä ja nauloja (50-500 kappaletta). Veneissä käytettiin rautaniittejä vasta vendel- ja viikinkiajalla. Venehautauksissa saatettiin vainaja erityissyistä johtuen haudata veneineen myös ruumishautana. Näitä hautauksia on kuitenkin pieni vähemmistö, ja se oli ilmeisesti varattu mahdollisesti yhteisön korkea-arvoisille jäsenille.<ref name=raike/><ref name=mossby/>

Norjasta tunnetaan paljon polttovenehautauksia. Tämä on luonnollista, koska polttohautaus on Norjassa yleinen muinaisjäänne rautakaudelta ja siellä harrastettiin eniten Pohjolassa polttamattomia venehautauksia. Erityisesti [[Oslo]]n ympäristössä ja [[Nordfjord]]issa on polttovenehautauksia.<ref name=stylega13/> Vuonna 1997 alettiin tutkia '''Gauselin'''<ref name=gausel01/><ref name=gausel02/> polttovenehautauksia noin 20 hautakummun joukosta. Näistä kaivauksista odotetaan runsaasti tuloksia.

Ruotsissa tunnetaan 116 venehautausta, joista 56 on polttohautauksia ja 60 on ruumishautauksia. Ruotsalaisen polttovenehautatulkinnan mukaan niittejä tulee löytyä vähintään 100, jotta polttohautausta pidetään venehautauksena. Jos niittejä on vähintään 50vähemmän, jäähautauksesta epäillysei ole varmuutta, sillä 50 niittiä voi syntyä myös arkusta tai kärryistä.<ref name=mossby/> [[Valsgärden kalmisto|Valsgärdessä]] on useita polttovenehautauksia.

Suomessa löydetyt venehautaukset ovat kaikki yhtä lukuunottamatta olleet polttovenehautauksia. Tähän on kaksi syytä. Polttamaton venehautaus lahoaa ja multaantuu nopeasti johtuenSuomen maaperämmemaaperä happamastahappamuuden laadustatakia. Toinen syy lienee, ettei täällä harjoitettu ruumishautaamista kovinkaan yleisesti, jolloin harvat venehaudat ovat jääneet huomaamatta. Ainoa merkki lahonneesta veneestä ovat ruostuneet niitit, joita venehautauksessa on harvakseltaan veneenlaajuiselle alueella levinneenä. Siksi ainoat merkittävät niittikeskittymät ovat tulleet vastaan polttokenttäkalmistoissa. Niistä on löytynyt niittejä yhdessä ryppäässä niin paljon, että niistä saisi naulattua veneen tai ainakin suuren osan siitä. Riittävä määrä tulessa patinoituneita niittejä onkin ainoa peruste väittää hautausta polttovenehautaukseksi.<ref name=raike/> Vähintään 100 niittiä tarvitaan kokonaisuudessaan pienen veneen rakentamiseksi limilautaisena. Mikäli tuhkat ja niitit on heitetty polttokenttään kivien joukkoon, niistä häviää osa, kun kalmistosta pystytään tutkimaan vain osa. Tällöin voidaan hyväksyä vene jo 50 niitin perusteella. Niittien tulee kuitenkin olla oikean pituisia ja mallisia, jotta ne ylipäätään voidaan hyväksyä veneen niiteiksi.<ref name=raike/>

[[Saarenmaa]]n kalmistoissa oli viikinkiajalla 900-luvulla käytössä halkaisijaltaan muutaman metrin kivikehiä, joiden sisälle vainajan tuhkat ja muut polttohautaamisen jäänteet sijoitettiin. Näistä kalmistoista on löytynyt myös veneen niittejä. Muualla Viron rannikkoseudulla polttokenttäkalmistot olivat epämääräisiä kivetyksiä, jonne polttohautauksen jäänteet heitettiin. Samoin kuin Saarenmaalla, joukossa oli myös paljon veneniittejä. Esimerkkejä polttovenehautauksista ovat '''Lagedi hauta XII''' (600-luku jaa., 146 niittiä),<ref name=tvauri275/> '''Aseri''' (600-luku),<ref name=tvauri275/> '''Rae''' <ref name=tvauri275/> ja '''Proosan''' tarhakalmistossa<ref name=tvauri275/>.<ref name=kriiska/>

[[Olhavanjoki|Olhavajoen]] viikinkiaikaiset venehautaukset ovat Plankun kalmistossa skandinaavisia, mutta muut varjagivaikutteisesti slaavilaisia.<ref name=raike/> Ranskan [[Bretagne]]n rannikolla löytyi jo vuonna 1906 polttovenehauta '''[[Groix]]in''' saarelta. Kummusta paljastui poltetut jäänteet aikuisesta ja nuoresta pojasta. Hauta-antimet olivat skandinaaviset., ja haudasta Löytyilöytyi uhrattuja eläimiä, joista suurin oli hevonen, kulta-, pronssi- ja rautaesineitä sekä aseita.<ref name=stylega13/>

Käytäntöä kuvannee 1800-luvulla tallennettu [[Vienan Karjala|vienankarjalainen]] muinaisruno:{{Lähde}}

Vainajia on myös lähetetty veneissään vesille, ikään kuin kulkemaan [[Tuonela]]an. Esimerkiksi [[Vienanjoki|Vienanjokeen]] on lähetetty vainajia veneissä. On ehkä uskottu, että pohjoisessa, jonne [[Vienanmeri]] veneet on kuljettanut, on sijainnut reitti [[Tuonela]]an. Veneen käyttöön olisi ollut syynä se, että alus olisi ollut kulkuväline henkisellä matkalla Tuonelaan. Polttamalla vapautettiin vainajan henki nopeammin, kuin maatumalla olisi ollut mahdollista. Veneen funktio olisi samantapainen, mikä on annettu muille hauta-antimille. Ne seurasivat poltettuina vainajaa Tuonelaan, joten veneessä saaattoi tällöin matkustaa. Toisaalta vene on voinut olla pelkästään käytännöllisistä syistä hyvä polttoalusta vainajan tuhkaamisessa. Tähän viittaa se, että vene käännettiin nurin vainajan suojaksi. Lahoavia veneitä saattoi olla saatavilla riittävästi tähän tarkoitukseen.<ref name=raike/><ref name=mossby/>

Keskiaikaiset arabilähteet kuvaavat useassakin tekstissä veneillä liikkuneiden kauppiaiden tai päälliköiden hautausrituaaleja. [[Averroës|Ibn Rušd]] mainitsee, kuinka päällikkö haudattiin veneessä talomaiseen kammioon vaatteet, korut, aseet, tarvekalut, vaimo tai palvelija mukanaan. [[Al-Masudi]] kertoo matkakertomuksessaan, kuinka myös vaimo polttohaudataan säännönmukaisesti miehensä mukana. [[Ibn Miskawayh]] mainitsee myös vaimon hautaamisen miehensä mukana muiden hauta-antimien kanssa. Kaikissa tapauksissa hautarakennelmat lopulta poltettiin.<ref name=mossby/>