Ero sivun ”Mannerheim-risti” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty lähteistetty tieto: Gallen-Kallela ei voinut piirtää Mannerheim-ristiä, koska kuoli 1932, mutta risti perustettiin vasta 1940. |
Jätetään tieto piirtäjä Pihlistä ja kumotaan loput kirjoittajan päätelmät lähteistämättömänä sekä eston kiertona sekä jotain vanhaakin kursivoitua ajatuksenvirtaa pois. |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Mannerheimkruis der Eerste en Tweede Klasse.jpg|thumb|180px|Mannerheim-risti (yllä 1.lk ja alla 2.lk, Ristikkäiset marsalkansauvat merkitsevät toiseen kertaan myönnettyä II luokkaa)]]
'''Mannerheim-ristin ritariksi''' nimitettiin [[jatkosota|jatkosodan]] aikana ja välittömästi sotien jälkeen 191 sotilasta. Mannerheim-ristin 1. ja 2. luokan ristit kuuluvat [[Vapaudenristin ritarikunta]]an. Ritarikunnan sisäisessä järjestyksessä 1. luokan Mannerheim-risti on toisena Vapaudenristin Suurristin (VR SR) jälkeen. 2. luokan Mannerheim-risti on järjestyksessä neljäs. 1. ja 2. luokan väliin sijoittuu Vapaudenristin 1. luokka rintatähtineen (VR 1 rtk.)
Ristin piirsi [[Oskar Pihl]] Vapaudenristien pohjalta, jotka [[Akseli Gallen-Kallela]] oli suunnitellut.<ref>[http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/mannerheim-risti/perustaminen Perustaminen, Mannerheim-risti] Mannerheim-ristin ritarit</ref>▼
Puolustusvoimien komentajina toimi sotien jälkeen kolme Mannerheim-ristin ritaria: kenraalit Erik Heinrichs (1945), [[Kaarlo Heiskanen]] (1954–1959) ja [[Yrjö Keinonen]] (1965–1969). Viimeinen puolustusvoimien palveluksessa ollut ritari oli merivoimien komentajana vuosina 1966–1974 toiminut vara-amiraali [[Jouko Pirhonen]]. <ref> Marskin ritarit (2011), s. 53. </ref>
Rivi 9 ⟶ 7:
==Tausta==
Mannerheim-risti oli jalkaväenkenraali [[Adolf Ehrnrooth]]in mukaan ylipäällikkö [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Gustaf Mannerheim]]in oma ajatus. Mannerheim halusi kunniamerkin, joka voitiin samanlaisena - ilman aikaisempaa "luokkajakoa" - antaa niin kenraalille kuin sotamiehellekin
▲Ristin piirsi [[Oskar Pihl]] Vapaudenristien pohjalta, jotka [[Akseli Gallen-Kallela]] oli suunnitellut.<ref>[http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/mannerheim-risti/perustaminen Perustaminen, Mannerheim-risti] Mannerheim-ristin ritarit</ref>
Ensimmäinen ritari oli 5. divisioonan komentaja, eversti [[Ruben Lagus]], nimityspäivä on [[22. heinäkuuta]] [[1941]]. Seuraava ritari oli VI armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri [[Paavo Talvela]], kolmas 14. divisioonan komentaja, eversti [[Erkki Raappana]] ja neljäs jalkaväkirykmentti 27:n panssaritorjuntatykin ampuja, sotamies [[Vilho Rättö]].
==
Vuoden [[1940]] joulukuussa tehtiin lisäys Vapaudenristin
▲Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkeistä joulukuussa 1939 annettuun asetukseen tehtiin lisäys vuotta myöhemmin, jolloin 4. pykälä totesi: ''"Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erityisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi."'' 1. lk:n ristin voi saada vain kerran.
Ristin myöntämistä koskeviin säädöksiin tehtiin sodan aikana kaksi huomattavaa muutosta. ''Laki kunniapalkinnon suorittamisesta...''
==Osallistuminen Linnan juhliin==
Rivi 25 ⟶ 24:
[[Kuva:Marskin ritareita!.jpg|thumb|250px|Mannerheim-ristin ritareita: vasemmalta kapteeni [[Eero Kivelä]], kenraalimajuri [[Aaro Pajari]], kapteeni [[Juho Pössi]], alikersantti [[Vilho Rättö]] (1945).]]
1. luokan ritariksi nimitettiin kaksi henkilöä; ylipäällikkö, sotamarsalkka [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Gustaf Mannerheim]] ja yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali [[Erik Heinrichs]]. Mannerheim sai samalla kertaa sekä 1. ja 2. luokan Mannerheim-ristit [[7. lokakuuta]] 1941 presidentti [[Risto Ryti]]n ja siihen mennessä nimitettyjen 17 ritarin esityksestä
==Toistamiseen ritariksi nimetyt==
Rivi 35 ⟶ 34:
==Sosiaalinen ja maakunnallinen tausta sekä sotilasarvot==
Lähes puolet ritareista (81) oli syntyisin maanviljelijäperheistä; toiseksi eniten oli virkamiesten (32) ja kolmanneksi eniten liikkeenharjoittajien poikia (30). Eniten ritareita oli kotoisin [[
==Kaatuneet ja sodan aikana kuolleet ritarit==
28 ritariksi nimitettyä kaatui, yksi teki [[itsemurha]]n ja yhdeksän kuoli muista syistä jatkosodan aikana. Ensimmäisenä kaatui korpraali [[Arvid Janhunen]], joka kuoli [[Karhumäki|Karhumäen]] lähistöllä 26. marraskuuta 1941.<ref>Pasi Jaakkonen: ''Ensimmäisenä kaatui punavankileirin
==Luettelo ritareista==
|