Ero sivun ”Yrjö Kallinen” versioiden välillä

Kallinen käsitteli puheissaan usein ihmisenä olemisen peruskysymyksiä kuten onnellisuutta ja henkistä kasvua. Yksi Kallisen ydinajatuksista on yksilöstä lähtevän muutoksen mahdollisuus, joka mahdollistaisi myös yhteiskunnan parantamisen.<ref name="KB" />

Puheissaan Kallinen hahmottelee kuulijalle kuvan ihmisestä, joka kulkee arkipäivänsä läpi unenomaisessa tilassa; toistelee oppimiaan valmiita lauseita, on kiinnostunut vain omasta menestyksestään, kokoaa omaisuutta, kilpailee ja samalla ohittaa muut ihmiset. Kallisen kuvaus ei kuitenkaan ole täysin lohduton: Vastapainoksi hän piirtää kuvan todelliseen olemukseensa heränneestä ihmisestä, joka tarkastelee elämää ja itseään totuudellisesti, jolla on kyky myötäelää kanssaihmisensä, pyrkiä tekemään hyvää ja välttämään pahaa.{{Lähde|1. huhtikuuta 2011}}

Parhaimmillaan ihmiselämä voi Kallisen mukaan olla alituista nykyhetkessä elämistä, ykseydentunnon toteuttamista – ykseyden, joka purkaa kaikki ihmisen rakentamat keinotekoiset rajat. Ihminen voi elää täydellisyyselämää jo tässä elämässä.{{Lähde|1. huhtikuuta 2011}}

Kallinen itse luonnehti puhuttua sanaa lyhytkestoiseksi ja pysymättömäksi: "Verrattuna painomusteeseen puhujan sanat ovat todellakin kuin veteen kirjoitettua tekstiä: vesi peittää ne, ja ne katoavat." Kuitenkin hänen pitämänsä puheet sytyttivät laajoja kuulijakuntia ja jäivät elämään ihmisten mielissä ja myös heidän toiminnassaan. Joillekin Kallisen puheen kuuleminen saattoi muodostua koko elämän käännekohdaksi.{{Lähde|1. huhtikuuta 2011}}

Kallinen puhui väsymättä ihmisenä olemisen peruskysymyksistä: henkisestä kasvusta ja ihmisen hyvinvoinnista, kansojen välisestä yhteisymmärryksestä ja rauhantilasta. Tämän päivän ihmistä hän koskettaa edelleen puheissaan elintasokilpailun vaaroista, sisäisen rauhan tarpeellisuudesta ja aidon onnen yksinkertaisuudesta.{{Lähde|1. huhtikuuta 2011}}