Ero sivun ”Savukosken silta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Täydennystä
Rivi 29:
'''Savukosken silta''' [[Pyhtää]]n ja [[Loviisa]]n rajalla on vuonna [[1927]] liikenteelle avattu teräsbetoninen [[kaarisilta]]. Se ylittää [[Kymijoki|Kymijoen]] läntisimmän [[suuhaara]]n. Silta on otettu [[museosilta|museosillaksi]] vuonna [[1982]] ja on nykyään kevyen liikenteen siltana.<ref name="muskohdeselv">{{Kirjaviite | Tekijä = Liimatainen, Kirsi | Nimeke = Tiehallinnon museotiet ja -sillat | Suomentaja = | Vuosi = 2007 | Sivut = 62–64 | Selite = Museokohdeselvitys | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tiehallinto | Tunniste = ISSN 1459-1561 | www = http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/235768/Museokohdeselvitys/4a352b76-17f5-488d-b56b-0eec2bac37f9 | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 13.10.2013 }}</ref>
 
Savukosken silta on Ahvenkosken sota- ja liikennehistoriallisesti merkittävässä ympäristössä, joka sisältyy [[Museovirasto]]n inventoimiin [[Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin]].<ref>{{RKY|id=1163|Nimi=Ahvenkosken historiallinen ympäristö}}</ref> Siltapaikan lähellä on Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaan liittyviä puolustuslinnoitteita: Pyhtään puolella venäläisten ja Loviisan puolella ruotsalaisten rakentamia. Nämä ja muut Kymijoen rajalinnakkeet sisältyvät Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.<ref>{{RKY|id=1717|Nimi=Kymijoen rajalinnakkeet}}</ref>
 
== RakenneSiltapaikka ==
Savukosken siltaSilta sijaitsee Pyhtään ja Loviisan rajalla. Aikaisemmin toisena rajakuntana oli [[Ruotsinpyhtää]], joka liittyi Loviisaan vuoden 2010 alussa. Kunnanrajan lisäksi sillan poikki kulkee myös [[Kymenlaakson maakunta|Kymenlaakson]] ja [[Uudenmaan maakunta|Uudenmaan]] maakuntaraja.
Savukosken silta on tyypiltään teräsbetoninen yksinivelinen jäykkäkantainen kaarisilta. Sillan kaaret ovat hoikat, kaaren poikkipinnan leveys on 60 senttimetriä ja korkeus kannassa 70 ja laella 60 senttimetriä. Sillan kansilaatta on teräsbetonia, kuten myös 135 senttimetriä korkeat jäykistyspalkit. Jäykistyspalkin nivel on keskellä. Sillan teräksiset riipputangot ovat yksittäin, niiden paksuus on 35 millimetriä. Jäykistypalkeissa on ylä- ja alareunassa toispuolinen laippa, joiden välissä on jäykistävät paksunnokset riipputankojen kiinnityskohdissa. Sillan ulkonäköä pidetään keveänä ja onnistuneena.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Aitta, Seppo (vastaava toimittaja) | Nimeke = Siltojemme historia | Vuosi =2004 | Sivu = | Sivut = 304–305 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry | Tunniste =ISBN 951-758-446-6 | Viitattu =14.10.2013 }}</ref>
 
=== MitatHistorialliset sillat ===
Turun ja Viipurin välinen [[Kuninkaantie|Suuri Rantatie]] ja Kymijoki leikkasivat toisensa Pyhtäällä. Suuren Rantatien historiallinen linjaus ylitti Kymijoen läntisemmän haaran kahta siltaa myöten Kirnusaaren kautta. Joen itärannan ja Kirnusaaren välinen silta oli nimeltään Suurahvenkosken silta ja, myöhemmin Isosilta. Kirnusaaresta länsirannalle johti Pikkusilta, myöhemmältä nimeltään Rajasilta, jonka poikki kulki [[Turun rauha]]ssa 1743 muodostunut Ruotsin ja Venäjän välinen raja.<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.10</ref>
Sillan kokonaispituus on 60 metriä ja jännemitta on 50 metriä, vapaaksi aukoksi jää 49 metriä. Sen nykyinen alituskorkaus on 1,1 metriä. Silta on kapea, sen hyötyleveys on 5 metriä ja sillan kannella on leveyttä 6,25 metriä. Suurin ylityskorkeus sillalla on 4,3 metriä.<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.26</ref>
 
Rakentamisaikanaan Savukosken silta oli osa Viipurin ja Helsingin välistä maantietä, vuodesta 1938 lähtien [[valtatie 7|valtatietä 7]]. Uusi silta korvasi molemmat vanhat sillat ja se rakennettiin entisestä siltapaikasta hieman alavirtaan. Siltaa varten rakennettiin Kymijoen itäpuolelle noin 3,5 kilometrin mittainen tieoikaisu.<ref name="ps11">Piltz & Soosalu, 2012, s.11</ref>
== Ympäristö ==
=== Historialliset sillat ===
Turun ja Viipurin välinen [[Kuninkaantie|Suuri Rantatie]] ja Kymijoki leikkasivat toisensa Pyhtäällä. Suuren Rantatien historiallinen linjaus ylitti Kymijoen läntisemmän haaran kahta siltaa myöten Kirnusaaren kautta. Joen itärannan ja Kirnusaaren välinen silta oli nimeltään Suurahvenkosken silta ja myöhemmin Isosilta. Kirnusaaresta länsirannalle johti Pikkusilta, myöhemmältä nimeltään Rajasilta, jonka poikki kulki [[Turun rauha]]ssa 1743 muodostunut Ruotsin ja Venäjän välinen raja.<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.10</ref>
 
=== SiltapaikkaRakenne ja mitat ===
Savukosken silta on tyypiltään teräsbetoninen yksinivelinen jäykkäkantainen kaarisilta. Sillan kaaret ovat hoikat, kaaren poikkipinnan leveys on 60 senttimetriä ja korkeus kannassa 70 ja laella 60 senttimetriä. Sillan kansilaatta on teräsbetonia, kuten myös 135 senttimetriä korkeat jäykistyspalkit. Jäykistyspalkin nivel on keskellä. Sillan teräksiset riipputangot ovat yksittäin, niiden paksuus on 35 millimetriä. Jäykistypalkeissa on ylä- ja alareunassa toispuolinen laippa, joiden välissä on jäykistävät paksunnokset riipputankojen kiinnityskohdissa. Sillan ulkonäköä pidetään keveänä ja onnistuneena.<ref name="sh">{{Kirjaviite | Tekijä = Aitta, Seppo (vastaava toimittaja) | Nimeke = Siltojemme historia | Vuosi =2004 | Sivu = | Sivut = 304–305 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry | Tunniste =ISBN 951-758-446-6 | Viitattu =14.10.2013 }}</ref> Savukosken sillan sanotaan olevan ensimmäinen tyyppinsä edustaja maailmassa.<ref name="ps12"/>
Savukosken silta sijaitsee Pyhtään ja Loviisan rajalla. Aikaisemmin toisena rajakuntana oli [[Ruotsinpyhtää]], joka liittyi Loviisaan vuoden 2010 alussa. Kunnanrajan lisäksi sillan poikki kulkee myös [[Kymenlaakson maakunta|Kymenlaakson]] ja [[Uudenmaan maakunta|Uudenmaan]] maakuntaraja.
 
Sillan kokonaispituus on 60 metriä ja jännemitta on 50 metriä, vapaaksi aukoksi jää 49 metriä. Sen nykyinen alituskorkaus on 1,1 metriä. Silta on kapea, sen hyötyleveys on 5 metriä ja sillan kannella on leveyttä 6,25 metriä. Suurin ylityskorkeus sillalla on 4,3 metriä.<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.26</ref>
Rakentamisaikanaan Savukosken silta oli osa Viipurin ja Helsingin välistä maantietä, vuodesta 1938 lähtien [[valtatie 7|valtatietä 7]]. Uusi silta korvasi molemmat vanhat sillat ja se rakennettiin entisestä siltapaikasta hieman alavirtaan. Siltaa varten rakennettiin Kymijoen itäpuolelle noin 3,5 kilometrin mittainen tieoikaisu.<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.11</ref>
== Rakentaminen ==
[[Tie- ja vesirakennushallitus|TVH]] rakennutti Savukosken sillan kokonaistoimituksena. Päätös rakentamisesta tehtiin vuoden 1924 lopussa ja jo aiemmin samana syksynä oli tehty tarvittava tielinjauksen oikaisu. Urakkakilpailun voitti [[tanska]]lainen, vuonna 1904 perustettu ja jo maailmanlaajuisesti tunnettu betonirakenteisiin erikoistunut rakennus- ja suunnitteluyritys Christiani & Nielsen.<ref name="ps11"/> Sillan penkereet ja niiden keilat eivät kuuluneet siltaurakkaan.<ref name="ps12"/> Urakoitsija aloitti rakennustyöt alkukesästä 1926.<ref name="sh"/> Kovan virtauksen takia rakennustelineitä ei voitu pystyttää joen pohjaan, joten urakoitsija rakensi teräsristikkotornien varaan köysiradan Kymijoen yli. Sementtiasema oli joen länsirannalla ja varsinainen työmaa-alue oli itäpuolella.<ref name="ps11"/> Rataa käytettiin rakennustarvikkeiden, telineiden ja valumuottien siirtoon ja asennukseen. Sen avulla asennettiin myös raudoitukset ja valettiin betoni. Siltakaarien valutelineiksi rakennettiin yhteensä neljä puurakenteista nivelellistä telinekaarta. Kummankin rannan telinekaaret vedettiin köysien avulla paikoilleen ja liitettiin yhteen lakikohdasta, lisäksi ne liitettiin toisiinsa vino- ja poikkisitein. Kaarien valun yhteydessä asennettiin paikoilleen sillan riipputangot, joiden varaan laudoitettiin ja valettiin jäykistyspalkit.<ref name="sh"/> Sillan kansi on betonia ja sen päällysteeksi oli valittu nupukiveys.<ref name="ps12"/>
 
Silta voitiin avata liikenteelle kesällä 1927.<ref name="sh"/>. Sen ympäristö näytti valmistumisen aikaan hiukan oudolta, koska silta oli rakennettu tavallista korkeampien maatukien varaan. Syynä oli varautuminen [[Ahvenkosken voimalaitos|Ahvenkosken voimalaitoksen]] rakentamiseen. Sen patoallas nosti vedenpintaa viitisen metriä ja peitti osan Kirnusaarta. Myös vanha Rajasilta olisi jäänyt veden alle.<ref name="ps11"/>
Siltapaikan lähellä on Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaan liittyviä puolustuslinnoitteita: Pyhtään puolella venäläisten ja Loviisan puolella ruotsalaisten rakentamia. Nämä ja muut Kymijoen rajalinnakkeet sisältyvät Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.<ref>{{RKY|id=1717|Nimi=Kymijoen rajalinnakkeet}}</ref>
 
== Museosillaksi ==
Valtatietä oikaistiin 1960-luvulla. Uusi tielinjaus kulkee [[Ahvenkosken voimalaitos|Ahvenkosken voimalaitoksen]] eteläpuolelta. Voimalaitoksen kanavan yli rakennettiin teräksinen Ahvenkosken Langer-palkkisilta. Tieoikaisu ja uusi silta otettiin käyttöön vuonna 1967.<ref name="ps12">Piltz & Soosalu, 2012, s.12</ref> Betonisen Savukosken sillan muoto siirtyi Ahvenkosken siltaan<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.16</ref> ja sama kaarimuoto toistuu rakenteilla olevassa moottoritien 143-metrisessä teräksisessä yksikaarisessa Langer-palkkisillassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.loviisa.fi/fi/palvelut/loviisatietoa/ajankohtaista/body0=12756 | Nimeke = Ahvenkosken langerpalkkisillan 90 metriä pitkä kaari asennetaan ensi viikolla | Ajankohta = 19.9.2013 | Julkaisija = Loviisan kaupunki | Viitattu = 13.10.2013 | Kieli = }}</ref> Koskenkylä–Kotka moottoritie on tarkoitus avata liikenteelle kokonaisuudessaan vuonna 2014.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/koskenkyla_loviisa_kotka/Eteneminen | Nimeke = Eteneminen | Ajankohta = 5.9.2013 | Julkaisija = Liikennevirasto | Viitattu = 13.10.2013 }}</ref>
 
Savukosken vanha betoninen kaarisilta otettiin museosillaksi vuonna 1982. Siltapaikka on historiallinen ja jokimaisema kaunis.<ref name="muskohdeselv"/> Silta on peruskorjatttu 1981, jolloin sesen pinnoitteeksikannen päällysteeksi vaihdettiin alkuperäinen materiaali eli nupukivi. Viimeisin peruskorjaus on vuosilta 2008–2010, jossa se palautui kutakuinkin alkuperäiseen ulkoasuunsa.<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.13</ref>
 
== Lähteet ==