Ero sivun ”Metsätalous” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Kappaleet yhdeksi: ympäristövaikutukset & ekologinen kestävyys <rajanveto näiden välillä olisi hankalaa>. Pikkufiksejä. |
||
Rivi 15:
Metsänomistajan neuvojaksi ja toimenpiteiden tekijäksi on perustettu [[metsänhoitoyhdistys|metsänhoitoyhdistyksiä]]. Samoja tehtäviä suorittavat myös monet yritykset. Valtion viranomaisina toimivat alueelliset metsäkeskukset ohjaavat ja valvovat metsissä tapahtuvaa taloudellista toimintaa.
Metsätaloudella on runsaasti haitallisia ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi mustikka kuolee avohakkuiden seurauksena palaten metsään vasta 40 vuoden kuluttua<ref>Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Tapio Klen: Mustikan juurista nousee nopeasti uusia versoja. Helsingin Sanomien mielipidesivu 16.8.2013, B 10.</ref>. Nettomääräisesti puolet mustikkametsistä onkin kadonnut metsänhoidon seurauksena viimeisen 50 vuoden aikana<ref>Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Tapio Klen: Mustikan juurista nousee nopeasti uusia versoja. Helsingin Sanomien mielipidesivu 16.8.2013, B 10</ref>. Mustikan elvyttyä metsää voi käyttää marjastukseen tyypillisesti vain muutaman vuosikymmenen ajan, koska metsä hakataan usein jo 60-vuoden ikäisenä. ▼
== Metsän rinnakkaiskäyttö ==
Rivi 27 ⟶ 23:
== Metsätalouden ekologinen kestävyys ==
▲Metsätaloudella on
[[Talousmetsä]] on lajistoltaan köyhempää kuin luonnontilainen metsä, sillä metsänomistaja pyrkii usein kasvattamaan vain taloudellisesti kannattavia puulajeja tavalla, joka takaa suurimman tuoton. Näin ollen monet luontaiset puulajit ovat käyneet harvinaisemmiksi, ja ekosysteemit ovat lajirikkauden vähetessä käyneet köyhemmiksi. Myöskään lahopuuta ei talousmetsissä juuri esiinny, sillä metsätaloudessa pyritään poistamaan puut ennen niiden luontaista kuolemista. Ojitukset ja purojen perkaamiset ja lähteiden kuivattamiset ovat myös vaikuttaneet metsien rakenteeseen. Nykyisissä metsähoitosuosituksissa pyritään kuitenkin ohjaamaan metsänomistajia käsittelymenetelmiin, joista koituisi vähemmän haittaa metsäluonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Metsälaki ja -asetus (1200/1996) sekä Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) määrittelevät vaaditun luonnonhoidon minimitason.<ref>www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096</ref>
| |||