Wikipedia

Ero sivun ”Suomalaisen Kirjallisuuden Seura” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
fix
Rivi 16:
Pääsihteeri on SKS:n toiminnanjohtaja, joka valmistelee hallitukselle esitettävät asiat. Pääsihteerin apuna toimii johtoryhmä, johon kuuluvat osastojen johtajat sekä talous-, hallinto- ja henkilöstö- ja viestintäjohtajat. SKS:n osastoilla on henkilökuntaa noin 90 henkeä.
 
SKS:aan kuuluu noin 3  000 jäsentä ja 200 kirjeenvaihtajajäsentä. Kunniajäseniä SKS:ssa on seitsemän. Ehdotukset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseniksi hyväksyy SKS:n hallitus. Jäsenesityksiä voi tehdä SKS:n pääsihteerille. SKS:ssa on jäsenmaksu, jonka suuruudesta päätetään vuosikokouksessa.
 
== SKS:n syntyvaiheet ==
Rivi 24:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat vuonna 1831 Helsingin yliopiston piirissä toimivat miehet, jotka tunsivat kiinnostusta suomen kieleen ja uskoivat sen kirjallisen viljelyn tulevaisuuteen. Oman koulutuksensa ja hankkeen aatteelliset virikkeet he olivat saaneet Turun Akatemiassa, missä edellisen vuosisadan lopulla vaikutti historian ja kansanperinteen tutkija [[Henrik Gabriel Porthan|H. G. Porthan]]. Esikuvina olivat myös 1700-luvun lopulta alkaen Euroopan yliopistokaupunkeihin perustetut kirjallisuusseurat.
 
Seuran perustava kokous pidettiin 16. helmikuuta 1831 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtori [[Carl Niclas Keckman]]in luona. [[Elias Lönnrot]] kirjoitti kokouksesta kertovassa pöytäkirjassa: "{{sitaatti|Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menohin. Juttu päätty viimeiseltä siihen, että käytettäköön asia millä lailla tahtonsa, niin on jo ainakin keveämpi toimitettaa monelta kuin yhdeltä, jonka tähden neuoteltiin toimeen saada Seuraa [...]."}} Viikon päästä varsinaisessa perustamiskokouksessa "kirja”kirja keinot"keinot” olivat vaihtuneet "kirjallisuudeksi"”kirjallisuudeksi” ja seura sai nimekseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
 
Seuran ensimmäisissä säännöissä korostettiin, että "kieli”kieli on kansallisuuden perustus"perustus”. Seura ei ollut vain akateeminen keskustelukerho vaan myös kansallishengen kasvukeskus, joka kokosi jäsenkuntaansa virkamiesten ja ylioppilaiden lisäksi valistuneita kansanmiehiä, vuodesta 1846 lähtien myös naisia.
 
Alkuaikojen kauaskantoisimpia hankkeita olivat kansanrunouden keruu ja julkaiseminen. Seura tuki ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa ja julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset, [[Kalevala|''Kalevalan'']] (1835, 1849) ja [[Kanteletar|''Kantelettaren'']] (1840).
 
Kansanrunoutta julkaisemalla voitiin kartuttaa vähäistä suomenkielistä kirjallisuutta ja samalla rikastuttaa suomea kansankielen elävillä ilmaisuilla. Seura alkoi tuottaa suomeksi sekä tietopuolista että kaunokirjallisuutta: historioita, kielioppeja, sanakirjoja, yleistajuisia esityksiä mm.muun muassa luonnontieteistä ja lainsäädännöstä sekä käännöksiä maailmankirjallisuuden klassikoista. Kirjoituskilpailuin etsittiin uusia tekijöitä kertomuksille ja näytelmille. Ensimmäinen suomenkielinen romaani, [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ''[[Seitsemän veljestä]]'' ilmestyi Seuran julkaisemana 1870.
 
Näin perinteinen muistitietoon, puhuttuun ja kuultuun perustuva tiedon ja kulttuurin luominen, tallentaminen ja välittäminen muuttui SKS:n työn tuloksena kirjalliseksi. Muutos johti koko yhteiskunnan kirjallistumiseen, joka ei koskenut vain tiedon välittämistavälittämistä ja tallentamista, vaan yhtä lailla sen tuottamista ja todellisuuden käsitteellistämistä.
 
SKS:n piirissä syntyivät 1800-luvulla kaikki keskeiset humanististen alojen suomenkieliset tieteelliset seurat ja monet instituutiot. Se oli vaikuttamassa [[Suomen Kansallisteatteri|Kansallisteatterin]], suomalaiskansallisen liike-elämän ja pääoman sekä puoluelaitoksen syntyyn. Vaikka SKS asettui 1890 komeaan pytinkiinsä pääkaupunkiin ja sitä johtivat Helsingin herrat, tuli se luoneeksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria läpäisevän akselin, jonka toisessa päässä olivat paikalliset perinteentaitajat.
 
Vuosien varrella SKS on muuttunut kansakunnan rakentajasta tieteelliseksi muistiorganisaatioksi, joka on 180 toimintavuotensa aikana kartuttanut suomalaista itseymmärrystä, edistänyt suomalaisen kirjallisuuden tunnettuutta meilläSuomessa ja maailmalla sekä julkaissut huomattavan siivun suomalaista kauno-, tieto- ja tieteellistä kirjallisuutta.
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_Kirjallisuuden_Seura”