Ero sivun ”Rajageminaatio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 11816785, jonka teki 212.226.42.115 (keskustelu Ääntämisohjeessa ei käytetä heittomerkkiä jäännöslopukkeen merkkinä, vrt. muut saman artikk. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Jäännöslopuke''' (joskus myös ''aspiraatio'', ''rajageminaatio'' tai ''loppuhenkonen'') tarkoittaa tiettyjen [[suomen kieli|suomen kielten]] sanojen ja sanamuotojen lopussa esiintyvää [[foneemi]]a, joka ei nykykielessä äänny selvästi muuten kuin [[assimilaatio (fonetiikka)|assimilaationa]] seuraavan sanan kanssa. Seuraavan sanan alkaessa konsonantilla tämä konsonantti saattaa kahdentua, esimerkiksi "tule tänne" ääntyy /tule'tänne/ (siis tule-sana loppuu nopeasti ja sen jälkeen on pieni tauko) tai /tulettänne/, josta käytetään nimitystä loppukahdennus.
Vastaava ilmiö esiintyy myös joissakin muissa kielissä kuin suomi. Esim. venäjän kielessä idi suda (tule tänne) lausutaan isissuda, ja heprean kielessä mah qarah (mitä tapahtui?) lausutaan mahqqarah.
Paitsi sanarajan kohdalla, esiintyy jäännöslopuke myös [[yhdyssana]]n osien rajalla (esim. ''hernekeitto'' /hernekkeitto/) sekä [[liitepartikkeli]]en edellä (esim. ''annapas'' /annappas/).
| |||