Ero sivun ”Suomen Lausujain Liitto” versioiden välillä

Lausunnan vahvasta kaunolukuperinteestä (esim. 40-50-luvuilla) tuli pitkäksi aikaa taakka, leima. Yleisön mielissä lausunta oli korkeakulttuuria, jonka taitava esittämien oli tiukasti säädeltyä. Vahvat ja karismaattiset esiintyjät [[Ella Eronen|Ella Erosesta]] [[Yrjö Jyrinkoski|Yrjö Jyrinkoskeen]] jäivät ihmisten mieliin, ja heidän tapansa esittää alkoi tarkoittaa samaa kuin lausuntataide. Se ymmärrettiin myös hyvin solistiseksi alaksi. Lausunta kulkee muun esittävän taiteen mukana ja trendit kulkeutuvat myös lausuntaan. 2010-luvulla lausunta on yhä runon esittämistä, mutta nyt selvästi näyttämötaiteen ja esittävien taiteiden aluetta: On epätavallisia esityspaikkoja, improvisoituja runoja, poetry-slamia, musiikin, liikkeen ja elävän kuvan käyttöä esityksissä. Esittävissä taiteissa on meneillään käänne. Taiteet ruokkivat toisiaan ja lainaavat toisiltaan. Monitaiteisuus on suosittua. Kun samaan aikaan vanhat ihanteet ja leimat haalistuvat, myös runon esittämisessä voi kokeilla, leikkiä, ottaa vapauksia. <ref name="Lehdistötiedote">[http://http://www.suomenlausujainliitto.fi/ Suomen Lausujain Liiton kotisivut], 10/2013.</ref>