Ero sivun ”Švaa” versioiden välillä

Suomen murteiden tutkimuksessa švaa (myös ''svaa''; [[sanskrit]]iksi ''svarabhakti''<ref name="Sovijärvi & Peltola 1970"/>) ei tarkoita kansainvälisen foneettisen kirjaimiston mukaista vokaaliäännettääännettä, vaan se viittaa ”ylimääräiseen” ''välivokaaliin'' tai ''loisvokaaliin'', joka varsinkin [[Savolaismurteet|savolaismurteissa]] ja [[Eteläpohjalaiset murteet|eteläpohjalaisissa]] murteissa helpottaa ääntämistä kahden eri [[Konsonantti|konsonantin]] välissä: ''kolome (kolme), kylymä (kylmä), palijo (paljon), vanaha (vanha)''. Tavallisesti loisvokaalin äännearvo on sama kuin edeltävän vokaalin.<ref name="Savolainen 1998"/>

Švaa-kirjain (ə) näyttää ylösalaisin kiepautetulta [[Pienaakkonen|pienaakkoselta]] e, ja sitä käytetään kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa välisen keskivokaalin tai neutraalivokaalin merkkinä. Lisäksi [[Latinalainen kirjaimisto|latinalainen]] švaa-kirjain kuuluu [[Azerin kieli|azerin kielen]] oikeinkirjoitukseen, jossa se foneettisesta kirjaimistosta poiketen edustaa laveaa väljää etuvokaalia {{IPA|[æ]}} eli vastaa ääntämyksellisesti suomen ä-kirjainta. Suuraakkonen Ə on ulkomuodoltaan kuin isonnettu versio pienaakkosestapienaakkonen. Švaa-kirjaimesta on olemassa [[Kyrillinen kirjaimisto|kyrillinenkin]] muunnelma, joka kuitenkin on aivan samannäköinen kuin latinalainen švaa.

|colspan="32" style="background: #FFF; border-left: 0"|''Latinalaisen merkistön laajennusosa B''<ref name="Unicode Latin-B"/>