Ero sivun ”Cooperin testi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 88.193.154.119 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Addbot tekemään versioon. |
||
Rivi 1:
'''Cooperin testi''' eli '''Cooper-testi''' on testi, jolla mitataan maksimikestävyyttä. Sen kehitti [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] tohtori [[Kenneth H. Cooper]] [[1968]] Yhdysvaltain armeijalle. Ideana testissä on edetä 12 minuutissa niin pitkälle kuin pääsee. Cooper-testi korreloi koko väestössä hyvin [[maksimaalinen hapenottokyky|maksimaalisen hapenottokyvyn]] (VO<sub>2</sub>max) kanssa ja sopii käytettäväksi suuren ihmisjoukon kuntotason selvittämiseen.
Lapsille järjestetään monesti niin sanottu puolicooper, jossa juostaan kuusi minuuttia. Suomessa Cooper-testi tuli koulujen vakiotestiksi jo
Testi on hyvin laajalti käytössä, vaikkakin sitä myös kritisoidaan runsaasti. Yleisimpiä kritiikin aiheita on se, että testi mittaa vain hyvin kapeaa fyysisen kunnon aluetta: lähinnä niin sanottua maksimikestävyyttä. Huonokuntoiselle Cooperin testin vaatima kova rasitus ei ole riskitön. Tämän takia etenkin ikääntyneille henkilöille voi jokin muu testaustapa olla suositeltavampi. Esimerkiksi [[UKK-instituutti|UKK-instituutin]] kävelytesti on huomattavasti turvallisempi, vaikka sekin pyrkii mittaamaan maksimaalista hapenkulutusta epäsuoralla tavalla.
Rivi 9:
Hapenkulutus (VO<sub>2</sub>) suhteutetaan urheilijan painoon. American College of Sports Medicine (ACSM) käyttää hapenkulutuksen arviointiin laskukaavaa
<math>V\text{O}_2 = (0,
missä ''v'' on juoksunopeus metreinä minuutissa. Kaava antaa arvioidun hapenkulutuksen millilitroina painokiloa kohti minuutissa.
| |||