Ero sivun ”Die Kunst der Fuge” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:Bach-unfinishedfugue.jpg|thumb|300px|Viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt, fuuga
'''Die Kunst der Fuge''' (''Fuugan taito'') [[BWV]] 1080 on [[Johann Sebastian Bach]]in keskeneräiseksi jäänyt teos, joka julkaistiin säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna [[1750]].
Bach ei itse nimennyt teostaan ''Die Kunst der Fuge''ksi, vaan nimitti kaikkia teoksen erillisiä kappaleita vain nimellä ''contrapunctus''.
Rivi 6:
==Teoksen historia==
Bach oli ilmeisesti aloittanut teoksen säveltämisen jo [[1740-luku|1740-luvun]] alkupuolella ja työsti sitä useaan otteeseen seuraavien vuosien aikana. Kahtena viimeisenä elinvuotenaan hän valmisteli sitä painamista varten, mutta kuoli ennen teoksen painolaattojen valmistumista vuonna [[1750]].
Teoksen viimeinen fuuga on otsikoitu painetussa versiossa ''Fuga a 3 Soggeti'', jonka italiankielisyys viittaa siihen, että nimen on jälkikäteen lisännyt joku Bachin pojista. Se jäi säveltäjältä kesken, ja Carl Philipp Emanuel lisäsi painokseen tekstin ''"NB Tekijä kuoli tehdessään tätä fuugaa, jossa nimi B A C H ilmaantuu kontrasubjektina."'' (''NB Über dieser Fuge, wo der Nahme B A C H im Contrasubject angebracht worden, ist der Verfasser gestorben.''). Huomautus ei nykykäsityksen mukaan ole kirjaimellisesti totta, sillä nuottikirjoitus on siihen asti Bachin omakätistä, mutta viimeiset kuukautensa hän oli kuitenkin lähes sokea.
Koska viimeinen fuuga oli jäänyt näin keskeneräiseksi, Bachin kuoltua korvaukseksi ostajille teoksen loppuun lisättiin vielä ''Wenn wir in höchsten Nöten sein'' -[[koraali]]n pohjalta tehty sävellys BWV 668a. Koska muutoin koko ''Die Kunst der Fuge'' perustuu vain yhteen teemaan, tämä koraali ei selkeästi kuulu teokseen lainkaan. Lisäksi musiikkitieteilijöiden keskuudessa on herättänyt paljon keskustelua teoksen tarkoitettu järjestys ja erityisesti neljän kaanonin paikat teoksessa.
Vuonna [[1756]] Carl Philipp Emanuel ilmoitti että teosta oli myyty vain kolmekymmentä kappaletta. Vielä [[1800-luku|1800-luvun]] loppupuolella sitä esitettiin hyvin vähän. ''Die Kunst der Fuge''n pääsy viime vuosina konserttiohjelmistoihin esille johtuu pitkälti teoksesta tehdyistä [[orkesteri]]sovituksista, jotka tekevät siitä helpommin lähestyttävän kuin säveltäjän ilmeisesti alkuperäisen tarkoituksen mukainen kosketinsoitinesitys.
== Teoksen rakenne ==
Teos alkaa kahdella fuugalla, joissa esitellään teoksen teema. ''Kunst der Fugen'' teema on Bachin omaa käsialaa ja on valittu siten, että se sopii hyvin kontrapunktiseen käsittelyyn, myös käännettynä. ''Contrapuctus 3'' ja ''4'' ovat myös neliäänisiä fuugia, jossa käytetään juuri esitellyn teeman käännöstä.
Seuraavat kolme osaa ovat fuugia, jotka käyttävät sekä teemaa, että sen käännöstä yhtä aikaa. ''Contrapunctus 6'' myös tihennettynä
Seuraava ryhmä fuugia ''Contrapuctus 8 - 11'' koostuu joukosta vastafuugia, joissa käytetään uutta teemaa, joka esiintyy yhtä aikaa alkuperäisen ''Kunst der Fugen'' teeman kanssa. Näistä erityisesti ''Contrapuctus 11'' on hyvin monimutkainen [[kontrapunkti]]nen rakennelma. Siinä kaikki kolme ''Contrapunctus 8'':an teemaa, mukaan lukien teoksen alkuperäinen teema, esiintyvät
Tämän jälkeen teoksen tarkoitettu järjestys käy epäselvemmäksi. Carl Philipp Emanuelin toimittamassa laitoksessa seuraa kaksi peilifuugaa (''Contapuctus 12 ja 13'') ja aikaisemmin mainittu lyhyempi versio ''Contrapunctus 10'':stä, joka ei luultavasti ollut tarkoitettu lopulliseen teokseen.
Rivi 26:
Kolmentoista fuugan jälkeen seuraa neljä kaanonia. Näistä ensimmäisen sen monimutkaisuuden vuoksi odottaisi olevan sarjan viimeisenä. Muut kaanonit rakenteeltaan yksinkertaisempia oktaavi- desiimi- ja duodesiimikaanoneita.
Teoksen päättää keskeneräiseksi jäänyt fuuga, jonka nimi alkuperäispainoksessa on ''Fuga a 3 Soggeti''. Sen kolmesta teemasta yksi on hidas ja [[ricercar]]-tyylinen, toinen nopeampi ja liikkuu kahdeksasosanuoteissa.
{{Bachin teokset}}
|