Versio 22. toukokuuta 2012 kello 23.19 muokkaa Drefer (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 11 645 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 17. syyskuuta 2013 kello 10.16 muokkaa kumoa Abc10 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 97 262 muokkausta korjauksia ja tarkennuksia; pois näytelmiä koskevat suorat sitaatit ja tv-ohjelmalähde, joka ei ole nähtävissä missään Uudempi muutos →
Rivi 17: \| kesto = 75 minuuttia \| kieli = suomi ~~\| ikäraja =~~ \| budjetti = \| edeltäjä = Rivi 25 ⟶ 24: \| elonet = ek2b8n }} '''''Kun on tunteet''''' (''Kärlek i mars'') on suomalainen mustavalkoinen elokuva vuodelta [[elokuvavuosi 1954\|1954]]. Sen pohjana ovat [[Maria Jotuni]]n novellit "Rakkautta", "Matami Röhelin", "Josefiina" ja "Maantiellä" kokoelmasta ''Rakkautta'' (1907), "Kun on tunteet" ja "Hilda Husso" kokoelmasta ''Kun on tunteet'' (1913), "Käärme paratiisissa", "Pietari Suuren tapainen" ja "Onnellinen Heliina" kokoelmassa ''Tyttö ruusutarhassa'' (1927) sekä novelli "Rohdoskaupassa" kokoelmasta ''Norsunluinen laulu'' (1947). Sekä ohjauksesta että kuvauksesta vastaa [[Erik Blomberg]]. Hän on myös tuottanut elokuvan. Käsikirjoituksesta huolehti [[Mirjami Kuosmanen]]. Elokuvassa on peräti neljätoista päähenkilöä, joista Maija Karhin tulkitsema Viia nousee hieman muita suurempaan osaan. Hänen kauttaan siirrytään kohtauksesta toiseen. Viian ja talonmies Joosuan (Tarmo Manni) lemmentarina on jonkinlainen sidostarina episodimaisessa elokuvassa. Varsinainen episodielokuva ''Kun on tunteet'' ei kuitenkaan ole, kuten ei myöskään Jotunin novellien elokuvallinen vastine. ''Suomen kansallisfilmografia 5'' luonnehtii elokuvaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, pienoiskuvaksi Jotunin novellien maailmasta. Neljätoista novelleista valittua henkilöä liitetään toisiinsa dialogein ja monologein. Kaikkia yhdistää ympäristön lisäksi rakkauden teema ja tihennetyn ajan luoma jännite. ''Kun on tunteet'' tapahtuu yhden päivän aikana pikkukaupungissa, jota esittää [[Porvoo]]n vanhakaupunki. Elokuvaa on verrattu [[Max Ophüls]]in [[Arthur Schnitzler]] -elokuvaan ''La Ronde'' (''~~Karuselli~~[[Intohimojen karuselli]]'') vuodelta 1950. ==Näyttelijät== Rivi 61 ⟶ 60: ==Arviot== Aikalaiskriitikoista [[Valma Kivitie]] antoi elokuvalle [[Elokuva-Aitta]]an vuonna 1954 kirjoittamassaan artikkelissa viisi tähteä. Hän kehui myös alkuperäismateriaalin eli novellien kirjoittajan tarkkasilmäistä ihmiskuvausta. Myös [[Helsingin Sanomat\|Helsingin Sanomien]] kriitikko [[Paula Talaskivi]] ilahtui Jotunin novellien löytämisestä elokuvaan. Kivitie kiitteli valojen ja varjojen luomaa tunnelmaa ja arvioi näyttelijäsuoritukset kauttaaltaan onnistuneiksi. [[Leo Nordberg]] kehui Uudessa Suomessa kuvauksen rauhallisuutta.<ref>[http://www.elonet.fi/title/ek2b8n/sisalto Lehdistöarvioita, Elonet.fi,] viitattu 17.9.2013</ref> ~~Aikalaiskriitikoista Valma Kivitie kirjoitti elokuvasta laajan artikkelin [[Elokuva-Aitta]]an elokuussa 1954 ja antoi elokuvalle viisi tähteä:~~ <blockquote>"Jotuni on erinomaisen tarkkasilmäinen ihmiskuvaaja ja dialogin taitajana verraton. Sivun parin kolmen neljän ahtaissa puitteissa pelkän kaksinpuhelun muodossa lyhyissä äärimmilleen karsituissa vuorosanoissa alaston ihmismieli sädehtii omaa valoaan kuin majakka pimeällä merellä."</blockquote> ~~[[Helsingin Sanomat\|Helsingin Sanomien]] kriitikko kirjoitti:~~ <blockquote>"Oli jo todella aika filmin 'löytää' Jotuni, jonka ihana naiskuvaus jo sellaisenaan on, tavallisesti niin latteiden ja ohuiden filmisankaritartyyppiemme jälkeen, varmaan vallan hedelmällistä 'mustaa multaa' tekijäin ja esittäjien hyväksi."</blockquote> Kriitikot kiittelivät valojen ja varjojen luomaa tunnelmaa sekä kuvauksen rauhallisuutta. Näyttelijäsuoritukset arvioitiin kauttaaltaan onnistuneiksi. Maija Karhi sai [[parhaan naispääosan Jussi]]n ja Emmi Jurkka [[parhaan naissivuosan Jussi]]n. ~~Vuoden 2011 televisioesityksen~~Televisioesitysten yhteydessä eräät kriitikot kiittivät elokuvaa niin kerronnallisesti, näyttelijätyön kuin erityisesti sisällön kannalta.<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 33/2011 sivu 17</ref> Tekijät ovat tavoittaneet "elävän draivin". Muoto on edellä aikaansa, vasta 2000-luvulla samanlainen rakenne on tullut muotiin. Mutta arvostelijan mielestä vielä muodon ohikin menee sisältö.<ref name=tvm>JK: ''Kun on tunteet'', Päivän elokuvia, Tv-maailma, 37/2013 sivu 17</ref> ==Palkinnot== Maija Karhi, [[parhaan naispääosan Jussi]] Emmi Jurkka, [[parhaan naissivuosan Jussi]] ==Lähteet== Suomen kansallisfilmografia 5, ISBN 951-861-206-4 Televisio-ohjelma ''TV-Arkisto Maija Karhi'', YLE-Teema, 2007 ===Viitteet===

Ero sivun ”Kun on tunteet” versioiden välillä