|
Maaliskuussa 1941 divisioona lähetettiin [[Romania]]an ja se otti osaa [[Balkan toisessa maailmansodassa|Balkanin taisteluihin]]. Divisioona valtasi [[Saksan 6. vuoristodivisioona|6. vuoristodivisioonan]] kanssa huhtikuussa [[Ateena]]n pakotettuaan Kreikan avuksi lähetetyt brittijoukot vetäytymään etelään. Operaatiosta vapauduttuaan divisioona lähetettiin [[Baijeri]]in lepoon ja se vietti kesän Puolassa ja Lounais-Ranskassa.<ref name="Mitcham47"/>
Suunnitelmien mukaan divisioonan piti olla mukana [[operaatio Barbarossa]]ssa heti alusta lähtien. Miehistön siirrot maitse muodostettavan [[keskustan armeijaryhmä]]n alueelle aloitettiin ja divisioonan kalusto lastattiin laivoihin Kreikassa, josta se oli tarkoitus kuljettaa Pohjois-Italiaan. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Brittien]] alueelle laskema miinoitus upotti kuitenkin kaksi kuljetusalusta, joihin oli lastattu suurin osa divisioonan telakalustosta. yökkäsiHyökkäyksen [[Neuvostoliitto]]on alkaessa 22. kesäkuuta 1941 2. panssaridivisioonadivisioona oli Saksassa odottamassa uutta kalustoa.{{lähde}}
Syyskuussa 1941 se siirrettiin [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalle]], jossakeskustan searmeijaryhmään liitettiinja keskustanvuoden armeijaryhmään.lopulla Sedivisioona osallistui [[Moskovan taistelu]]un loppuvuonna 1941 päästen aina Khimkiin[[Himki]]]in saakka ja divisioonansen 5. panssaritiedustelupataljoona raportoi nähneensä [[Moskovan Kreml|Kremlin]]. Neuvostojoukkojen [[talvihyökkäys 1941-1942]] työnsi kuitenkin divisioonan armeijaryhmän mukana kauemmas Moskovasta ja se osallistui Klinin, Karmanowon, Bjelojen ja Rzevin[[Rževin taistelut|Rževin taisteluihin]], jossa divisioona kärsi suuria tappioita.<ref name="Mitcham47"/>
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 101I-154-1964-24, Russland, Panzer III.jpg|thumb|Divisioonan panssarivaunu Neuvostoliitossa elokuussa 1943]]
Vuonna 1942 5. teidustelupataljoonatiedustelupataljoona uudelleen organisoittiin ja siitä muodostettiin 24. moottoripyöräpataljoona, joka siirrettiin [[Saksan 24. panssaridivisioona|24. panssaridivisioonaan]]. Myöhemmin 2. moottoripyöräpataljoona organisoitiin 2. panssaritiedustelupataljoonaksi. Divisioona myös menetti kaksi kolmestikolmesta panssaripataljoonastaan, jotka lähetettiin etelään Volgalle ja Kaukasukselle tehtävään hyökkäykseen. Maaliskuussa 1943 muodostettiin uusi Panther-panssarivaunuin varustettu 3. panssarirykmentin I pataljoona. Heikentynyt divisioona otti osaa taisteluihin keskisen armeijaryhmän alueella vuonna 1942 sekä seuraavana vuonna [[operaatio BüffeliinBüffel]]iin eli vetäytymiseen RzevinRževin alueelta. Näiden lisäksi se osallistui vuonna 1943 [[Kurskin taistelu|Kurskin panssaritaisteluun]] sekä Orelin[[Orel]]in, Kiovan[[Kiova]]n, Gomelin[[Gomel]]in ja puolustustaisteluihin [[Dnepr]]in keskijuoksulla.<ref name="Mitcham47"/>
Tammikuussa 1944 raskaita tappioita kärsinyt divisioona vedettiin Amiensiin[[Amiens]]iin Ranskaan lepoon ja täydennettäväksi. Siihen liitettiin Tiikeri-vaunuin varustettu 507. raskas panssaripataljoona ja 3. panssarirykmentin I pataljoona sai kalustokseen Panther-vaunut. Divisioonan joukot saivat myös koulutusta muun muasssa pimeätoiminnasta. Se sai määräyksen 10. kesäkuuta siirtyä [[Normandian maihinnousu]]n torjuntaan, mihin se kykeni siirtymään tulematta havaituksi. Divisioona yllätti [[Brittiläinen 7. panssaridivisioona|brittiläisen 7. panssaridivisioonan]] vallaten takaisin Villers-Bocagen sekä 15.-16. kesäkuuta kukkulan 174. Divisioona vastasi Caumontin ympäristöstä muodostaen puolustuksen rungon kesäkuun loppuun, jolloin se siirrettiin Vireen. Divisioona osallistui epäonnistuneeseen Mortainin vastahyökkäykseen elokuussa, jonka jälkeen vaunuja oli enää 25 jäljellä. [[Falaisen motti|Falaisen motissa]] divisioona tuhoutui lähes täysin murtautuessaan motista ja se vedettiin rintamalta.<ref>Mitcham, Samuel W. Jr s. 47-48</ref>
Divisioonaan kuului 1. syyskuuta 27 panssarivaunua, 12 tykkiä ja 1600 miestä. Se muodostettiin uudelleen Bitburgissa sekä Winlichissä Eifelin alueella, jossa siihen liitettiin 352. jalkaväkidivisioonaan jäänteet. Se lähetettiin takaisin taisteluun ja divisioona otti joulukuussa osaa [[Ardennien taistelu]]un ollen hyökkäyksen kärkenä. Divisioonan viimeinen sotatoimi oli Reinin puolustus keväällä 1945. Divisioonan vahvuus laski neljään panssarivaunuun, kolmeen rynnäkkötykkiin ja 200 mieheen. Divisioonan jäänteet liitettiin panssariprikaati Thüringeniin ja se taisteli Moselin keskijuoksulla Hunsrückissä, Reinillä ja Karlsbad-Pilsenissä. Loput osallistuivat Fuldan puolustukseen huhtikuussa 1945. Jäljellä olevat antautuivat [[Yhdysvaltain asevoimat|Yhdysvaltain armeija]]lle Plauenissa ja Kötzingissä toukokuussa 1945.<ref>Panzerkrieg s.285</ref><ref>Mitcham, Samuel W. Jr s. 48</ref>
| 