Ero sivun ”Potkukelkka” versioiden välillä

[[Kuva:Tynset spark1.jpg|thumb|Tavallisen kokoinen sekä jättiläiskokoinen potkukelkka [[Norja]]n [[Tynset]]issä.]]

Potkukelkalla voidaan liikkua silloinkin, kun lunta on vain vähän, eikä kevyt [[hiekoitus]]kaan haittaa. Esimerkiksi pilkkijät ovat usein käyttäneet potkukelkkoja. Potkukelkkailu on monipuolista liikuntaa, sillä se kehittää samalla tasapainoa ja koordinaatiota sekä aerobista kuntoa ja lihasvoimaa. Lisäksi potkukelkka on ekologinen kulkuväline, jonka tuotanto ja käyttö kuormittavat ympäristöä hyvin vähän.<ref name="jäälle79">Arvonen ym. 2002, s. 79.</ref>

Potkukelkka keksittiin [[Ruotsi]]ssa 1800-luvulla jääkulkuneuvoksi saaristossa käytettäväksi. Se on kehitetty vesikelkasta, joka oli työnnettävä tavarankuljetuskelkka.<ref name="jäälle80">Arvonen ym. 2002, s. 80.</ref> Potkukelkan kantamuotona on tosin pidetty myös [[norlanti]]laista metsäkelkkaa. Myöhemmin potkukelkkaa on muotoiltu edelleen esimerkiksi pidentämällä jalaksia ja tekemällä ne teräksestä. Suomeen ensimmäiset tunnetut potkukelkat toi eversti Edvard Furuhjelm [[1889]], joka teetti ne kaksoispojilleen Knutille ja Augustille.<ref name="kansan uutiset">Pekka Helminen: Köyhän miehen hevonen. Kansan Uutiset 14.3.2007, s. 12-13.</ref> Furuhjelm arvioi, että potkukelkkaa voisi käyttää myös armeijan marsseilla. Se yleistyi ensin [[Ahvenanmaa]]lla, rannikkoseudulla ja Pohjois-Suomessa.

Potkukelkka oli aluksi enimmäkseen kuormien kuljettamiseen käytetty hyötykulkuneuvo.<ref name="jäälle80" /> Rannikolla sitä käyttivät kalastajat ja hylkeenpyytäjät. Postinkantajat turvautuivat potkukelkkaan suojasäällä, mutta pakkasella he hiihtivät. Suomen ensimmäinen potkukelkkailun erikoisseura, Oulun Potkuriklubi, peustettiinperustettiin jo vuonna 1890. Potkukelkkailua pidettiin naisille sopivana liikuntamuotona jo silloin, kun heidän hiihtoharrastustaan vielä vieroksuttiinkin.<ref name="kansan uutiset"/> 1800- ja 1900-luvun vaihteessa potkukelkkailussa järjestettiin jo kilpailuja ja se oli tasavertainen laji hiihdon ja luistelun kanssa.<ref name="jäälle80" />

Potkukelkan kehityksessä tapahtui merkittävä muutos, kun salolainen sähköteknikko Oskari Terhi kehitti siihen rautajalakset vuonna [[1900]]. Kelkan pystypuita käännettiin takanojaan, jolloin potkulle tuli enemmän tilaa ja ohjattavuus parani. Toisen maailmansodan jälkeen potkukelkka levisi koko Suomeen, mihin vaikutti valmistamisen opettaminen veistokouluissa. Sotien jälkeen potkukelkkaa alkoivat käyttää myös lapset. Aiemmin kelkkaa oli pidetty liian vaarallisena ja sen rikkoutumista pelättiin.<ref name="kansan uutiset" />

Vuonna 1987 perustettu Ketkupolkka ry ja [[pakila]]lainen Hannu Vierikko ovat olleet muuttamassa [[potkukelkka]]iluapotkukelkkailua myös kuntoilu- ja urheilulajiksi<ref>[http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/94855-laakari-teki-mummo-potkimisesta-urheilua Lääkäri teki mummo-potkimisesta urheilua, Vantaan Sanomat 22.2.2012]</ref>. Potkukelkkoja on kehitetty voimakkaasti nopeaan etenemiseen sopivammiksi. Suomessa Suomen Potkukelkkailu- ja Potkulautailuliitto ry (SPPL)]<ref>[http://www.potku.fi/ Suomen Potkukelkkailu- ja Potkulautailuliitto ry (SPPL)]</ref> ja kansainvälisesti International Kicksled and Scooter Assocation (IKSA)<ref>[http://www.iksaworld.com/ International Kicksled and Scooter Assocation (IKSA)]</ref> toimivat potkukelkkailun edistämiseksi urheilulajina.