Ero sivun ”Ruuti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 19:
Ensimmäisen savuttoman ruudin keksi [[ranska]]lainen [[Paul Vieille]] vuonna [[1886]]. Poudre Blanche-ruuti koostui [[nitroselluloosa]]sta, pumpuliin imeytetystä [[typpihappo|typpihaposta]], joka liuotettiin eetteriin ja alkoholiin, painettiin levyiksi ja leikattiin paloiksi. Savuttoman ruudin etuna on sen savuttomuuden lisäksi suurempi teho, [[kivääri]]en kantomatka saatiin pidennettyä jopa 1 000 metriin. Savuton ruuti mahdollisti myös [[konekivääri|konetuliaseiden]] käyttöönoton.
Myös [[Alfred Nobel]] kehitti [[1887]] savuttoman ruudin, joka sai nimen kordiitti. Se koostuu nitroselluloosasta, johon imeytetään 20 % [[nitroglyseriini_(räjähde)|nitroglyseriini]]ä käyttämällä liuottimena asetonia. Ruutiin lisätään 5 % vaseliinia estämään nitroglyseriinin aiheuttamaa korroosiota aseessa. Asetoni kerättiin talteen, koska sen valmistus oli kallista ennen kemisti [[Chaim Weizmann]]in kehittämää synteettistä asetonia. Massa puristetaan reikien läpi langan ({{k-en|cords}}) muotoon, kuivataan ja leikataan paloiksi. Rakeet pinnoitetaan grafiitilla staattisen sähkön estämiseksi.
Savuton ruuti on tehokkaampaa kuin musta ruuti, joten sen palamisnopeutta on joskus vähennettävä vaurioiden estämiseksi. Tämä tehdään ensisijaisesti raekokoa säätelemällä, mutta myös koostumusta muuttamalla. Käsiaseissa rakeet ovat noin millimetrin mittaisia, ja isommissa tykeissä jopa peukalonpään kokoisia. Tavoitteena on usein, että ruuti palaa koko aseen piipun tai putken matkan, tuottaen tasaisen paineen. Pienillä ruutimäärillä tuota tavoitetta ei voi saavuttaa. Niinpä esimerkiksi Suomessa [[Sako]]lla tehtyjen mittausten mukaan esimerkiksi [[pienoiskivääri]]n luoti hidastuu piipussa sen pituuden ylittäessä 25–30 cm.
| |||