Ero sivun ”Saksan 2. panssaridivisioona” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 33:
1. syyskuuta 1939 alkaneessa [[Puolan offensiivi|hyökkäyksessä Puolaan]] divisioona kärsi merkittäviä tappioita taisteluissa keskisessä Puolassa. Se oli mukana Saksan aloittaessa hyökkäyksen länteen vuonna 1940, jolloin se kuului Guderianin johtamaan XIX motorisoituun armeijakuntaan. Se osallistui Luxembourgin valtaukseen, josta se jatkoi etenemistään Belgian eteläosiin ja Pohjois-Ranskaan. Divisioonan joukot valtasivat muun muassa toukokuussa Kanaalin rannikolta Abbevillen, jolloin se oli ensimmäinen yksikkö [[Englannin kanaali]]n rannikolla ja muodosti siten [[Dunkerquen evakuointi|Dunkerquen motin]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McCarthy & Syron | Nimeke = Panzerkrieg| Vuosi = 2003| Luku = | Sivu = 285| Selite = | Julkaisupaikka = Lontoo| Julkaisija = Robinson| Tunniste = ISBN 1-84119-800-5| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 30.5.2009 | Kieli = }}</ref><ref name="Mitcham46"/>
Ranskan antauduttua divisioona palasi Saksaan, josta se siirrettiin syyskuussa edelleen [[Puola]]an miehitystehtäviin. Vuoden 1940 lopulla 4. panssarirykmentti sekä muuta henkilöstöä siirrettiin perustettavaan 13. panssaridivisioonaan, mitä korvaamaan divisioonaan liittyi 304. panssarikrenatöörirykmentti. Uudelleen järjestelyn jälkeen divisioonaan kuului kolmi pataljoonaiseksi laajennettu 3. panssarirykmentti sekä kaksi pataljoonaiset 2. ja 304. rykmentit, kolme patteristoinen 74. panssaritykistörykmentti sekä 2. moottoripyörä-, 5. motorisoitu tiedustelu-, 38. panssarintorjunta- ja 38. viestipataljoonat.<ref name="Mitcham47">Mitcham, Samuel W. Jr s. 47</ref>
Rivi 41 ⟶ 40:
Suunnitelmien mukaan divisioonan piti olla mukana [[operaatio Barbarossa]]ssa heti alusta lähtien. Miehistöä alettiin siirtämään maitse kohti tulevan [[keskustan armeijaryhmä|itärintaman keskustaa]] ja divisioonan kalusto lastattiin laivoihin Kreikassa, josta se kuljetettaisiin pohjois-[[Italia]]an. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Brittien]] alueelle levittämä [[miina]]verkko upotti kuitenkin kaksi kuljetuslaivaa, joihin oli lastattu suurin osa divisioonan telavetoisesta kalustosta. Kun [[natsi-Saksa|Saksa]] hyökkäsi [[Neuvostoliitto]]on 22. kesäkuuta 1941 2. panssaridivisioona oli Saksassa odottamassa uutta kalustoa.{{lähde}}
Syyskuussa 1941 se siirrettiin [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalle]],
Vuonna 1942 5. teidustelupataljoona uudelleen organisoittiin ja siitä muodostettiin 24. moottoripyöräpataljoona, joka siirrettiin 24. panssaridivisioonaan. Myöhemmin 2. moottoripyöräpataljoona organisoitiin 2. panssaritiedustelupataljoonaksi. Divisioona myös menetti kaksi kolmesti panssaripataljoonastaan, jotka lähetettiin etelään Volgalle ja Kaukasukselle tehtävään hyökkäykseen. Maaliskuussa 1943 muodostettiin uusi Panther-panssarivaunuin varustettu 3. panssarirykmentin I pataljoona. Heikentynyt divisioona otti osaa taisteluihin keskisen armeijaryhmän alueella vuonna 1942 sekä seuraavana vuonna operaatio Büffeliin eli vetäytymiseen Rzevin alueelta. Näiden lisäksi se osallistui vuonna 1943 [[Kurskin taistelu|Kurskin panssaritaisteluun]] sekä Orelin, Kiovan, Gomelin ja puolustustaisteluihin [[Dnepr]]in keskijuoksulla.<ref name="Mitcham47"/>
Tammikuussa 1944 raskaita tappioita kärsinyt divisioona vedettiin Amiensiin Ranskaan lepoon ja täydennettäväksi. Siihen liitettiin Tiikeri-vaunuin varustettu 507. raskas panssaripataljoona ja 3. panssarirykmentin I pataljoona sai kalustokseen Panther-vaunut. Divisioonan joukot saivat myös koulutusta muun muasssa pimeätoiminnasta. Se sai määräyksen 10. kesäkuuta siirtyä [[Normandian maihinnousu]]n torjuntaan, mihin se kykeni siirtymään tulematta havaituksi. Divisioona yllätti brittiläisen 7. panssaridivisioonan vallaten takaisin Villers-Bocagen sekä 15.-16. kesäkuuta kukkulan 174. Divisioona vastasi Caumontin ympäristöstä muodostaen puolustuksen rungon kesäkuun loppuun, jolloin se siirrettiin Vireen. Divisioona osallistui epäonnistuneeseen Mortainin vastahyökkäykseen elokuussa, jonka jälkeen vaunuja oli enää 25 jäljellä. [[Falaisen motti|Falaisen motissa]] divisioona tuhoutui lähes täysin murtautuessaan motista ja se vedettiin rintamalta.<ref>Mitcham, Samuel W. Jr s. 47-48</ref>
Divisioonaan kuului 1. syyskuuta 27 panssarivaunua, 12 tykkiä ja 1600 miestä. Se muodostettiin uudelleen Bitburgissa sekä Winlichissä Eifelin alueella, jossa siihen liitettiin 352. jalkaväkidivisioonaan jäänteet. Se lähetettiin takaisin taisteluun ja divisioona otti joulukuussa osaa [[Ardennien taistelu]]un ollen hyökkäyksen kärkenä. Divisioonan viimeinen sotatoimi oli Reinin puolustus keväällä 1945. Divisioonan vahvuus laski neljään panssarivaunuun, kolmeen rynnäkkötykkiin ja 200 mieheen. Divisioonan jäänteet liitettiin panssariprikaati Thüringeniin ja se taisteli Moselin keskijuoksulla Hunsrückissä, Reinillä ja Karlsbad-Pilsenissä. Loput osallistuivat Fuldan puolustukseen huhtikuussa 1945. Jäljellä olevat antautuivat [[Yhdysvaltain asevoimat|Yhdysvaltain armeija]]lle Plauenissa ja Kötzingissä toukokuussa 1945.<ref>Panzerkrieg s.285</ref><ref>Mitcham, Samuel W. Jr s. 48</ref>
== Komentajat<ref>[http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/Panzerdivisionen/2PD.htm Lexikon der Wehrmacht]</ref> ==
| |||