Ero sivun ”Vitamiini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) tutkimushistoriaa |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 139:
[[Itä-Aasia]]ssa, jossa kiillotettu valkoinen [[riisi]] oli keskiluokan yleinen päivittäinen ruoka, esiintyi [[endeeminen|endeemisenä]] tautina [[beriberi]]ä, joka johtuu B<sub>1</sub>-vitamiinin puutteesta. Vuonna 1884 japanilainen, Britanniassa opiskellut [[Japanin keisarillinen laivasto|Japanin keisarillisen laivaston]] lääkäri [[Takaki Kanehiro]] totesi, että beriberiä esiintyi erityisen runsaasti laivaston miehistöllä, joka ei useinkaan syönyt mitään muuta kuin riisiä, mutta ei upseereilla, jotka noudattivat länsimaisen kaltaista ruokavaliota. Japanin laivaston tuella hän teki kokeita kahden [[taistelulaivasto]]n miehistöllä, joista toisen miehistö sai ravinnokseen vain valkoista riisiä, kun taas toisessa syötiin riisin lisäksi myös lihaa, kalaa, [[ohra]]a ja [[papu]]ja. Edellisellä laivalla 161 miehistön jäsentä sairastui beriberiin ja 25 kuoli, kun taas jälkimmäisessä vain 14 sairastui beriberiin eikä yksikään kuollut. Tästä Takaki ja Japanin laivasto tulivat vakuuttuneeksi, että beriberi johtui ruokavaliosta, mutta he uskoivat virheellisesti, että se aiheutuisi proteiinin puutteesta.<ref name=Rosenfeld>{{lehtiviite | Kirjoittaja = L. Rosenfeld | Otsikko = Vitamine—vitamin. The early years of discovery|Julkaisu = Clin Chem|Numero = 43|issue = 4|Sivut = 680–685|Vuosi = 1997|pmid = 9105273}}</ref> Puutostauteja tutki tarkemmin [[Christiaan Eijkman]], joka vuonna 1897 havaitsi, että jos kanoja ruokittiin kuorimattomalla riisillä kuoritun sijasta, ne eivät sairastuneet beriberiin. Seuraavana vuonna [[Frederick Hopkins]] esitti, että jotkin ruoat sisälsivät "lisäravintoaineita" - aineita, jotka tunnettujen ravintoaineiden kuten proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen lisäksi olivat myös välttämättömiä elimistön toiminnalle.<ref name="Challem"/> Hopkins ja Eijkman saivat vuonna 1929 [[Nobelin lääketieteen palkinto|Nobelin lääketieteen palkinnon]] useiden vitamiinien löytämisestä.<ref name= Carpenter>{{verkkoviite | Kirjoittaja = Kenneth Carpenter | Nimeke = The Nobel Prize and the Discovery of Vitamins|Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/articles/carpenter/index.html|publisher = Nobelprize.org|Ajankohta = 22.6.2004 | Viitattu = 4.9.2013}}</ref>
Vuonna 1910 japanilainen tutkija [[Umetaro Suzuki]] eristi ensimmäisen vitamiinikompleksin uutatamalla riisin kuoresta siinä pienenä määränä esiintyvän vesiliukoisen aineen, jota hän nimitti [[abeerihappo|abeerihapoksi]], myöhemmin nimellä ''Orizanin''. Hän julkaisi löytönsä eräässä japanilaisessa tieteellisessä aikakauskirjassa.<ref>{{lehtiviite | Kirjoittaja = U. Suzuki, T. Shimamura | Julkaisu = Tokyo Kagaku Kaishi | Vuosi = 1911 | Numero = 32 | Sivut = 4-7, 144-145, 335-358 | www = https://www.jstage.jst.go.jp/browse/nikkashi1880/32/1/_contents}}</ref> Kun artikkeli käännettiin saksaksi, käännöksestä puuttui alkuperäisessä artikkelissa esiintynyt tieto, että kyseessä oli vastikään löydetty ravintoaine, ja sen vuoksi se ei saanut osakseen julkisuutta. Vuonna 1912 puolalainen biokemisti [[Casimir Funk]] eristi saman ainekompleksin ja ehdotti sille nimeä "vitamiini".<ref name= Nierenstein>{{kirjaviite | Tekijä = Gerald Combs | Nimeke = The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health|www = http://books.google.com/?id=1CMHiWum0Y4C&pg=PA16|Tunniste = ISBN 9780121834937 |Vuosi = 2008}}</ref>
Vuonna 1930 [[Paul Karrer]] selvitti [[beetakaroteeni]]n, A-vitamiinin esiasteen rakenteen ja tunnisti muut [[karotenoidit]]. Karrer ja [[Norman Hawort]] tutkivat ansiokkaasti myös [[flaviini|flaviineja]], mikä johti [[laktoflaviini]]n tunnistamiseen. Karotenoidien ja flaviinien sekä A- ja B<sub>2</sub>-vitamiinien tutkimuksesta he molemmat saivat [[Nobelin kemianpalkinto|Nobelin kemianpalkinnon]] vuonna 1937.<ref>
Vuonna 1931 [[Albert Szent-Györgyi]] ja Josef Svirbely esittivät, että tuolloin "
=== Vitamiineiksi ennen nimitettyjä aineita ===
| |||