Karhulla on useita [[kiertoilmaus|kiertoilmauksia]], kuten mesikämmen, kouvo, kontio, otso, metsän omena, metsän kuningas ja nalle. Myös "karhu" on ollut alun perin kiertoilmaus tarkoittaen eläimen karheaa turkkia, mutta sittemmin se on vakiintunut karhun nimeksi. Kiertoilmauksia käyttämällä muinaissuomalaiset ovat halunneet välttää kutsumasta petoa luokseen. Karhun ehkä vanhinta ja alkuperäisintä nimitystä vastaa nykyisessä suomen kielessä sana ''otso''. Otso-sana on muunnos sanasta ''ohto''. Ohto taasen on [[deminutiivi]] eli hellittelymuoto sanasta ''oksi'', joka on karhun alkuperäinen nimitys. Oksi-sana taipuu kuten sana kaksi. Sanalle on vastineita kaukaisissakin suomensukuisissa kielissä ja se on näissä kielissä ikivanha ja omaperäinen. Nykykielessä sana "nalle" tarkoittaa useimmiten karhun pentua.
Myös [[germaaniset kielet|germaanisissa kielissä]] karhusta käytettiin kiertoilmauksia, ja myös karhun nykyinen nimitys on alkujaan kiertoilmaus. Karhun nimi, joka esimerkiksi englannissa on ''bear'', tulee sanasta ''beowulf'', 'mehiläissusi'.
