Ero sivun ”Maxime Weygand” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p muot. |
→Elämä: - tark. |
||
Rivi 9:
[[Puolan–Neuvosto-Venäjän sota|Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan]] aikana Ranskan hallitus lähetti Weygandin heinäkuussa 1920 [[Puola]]n ylipäällikkö [[Józef Piłsudski]]n sotilaalliseksi neuvonantajaksi ja hänellä katsotaan olleen merkittävä rooli sodan kääntämisessä Puolan eduksi saman vuoden elokuussa.<ref name="NFB" /> Hän oli myös Ranskan korkeana edustajana [[Syyria]]ssa 1923–1924.<ref name="brit" /> Weygand toimi uudelleen Ranskan yleisesikunnan päällikkönä 1930–1931 ja samanaikaisesti ylimmän sotaneuvoston varapuheenjohtajana sekä armeijan ylitarkastajana 1931–1935. Hän jäi eläkkeelle tammikuussa 1935.<ref name="war" /><ref name="brit" /> Toisen maailmansodan lähestyessä hänet kuitenkin kutsuttiin korkeasta iästään huolimatta uudelleen palvelukseen elokuussa 1939 ja nimitettiin [[Beirut]]iin itäisen Välimeren operaatioiden johtajaksi.<ref name="war" />
Weygand kutsuttiin Ranskan ylipäälliköksi [[Maurice Gamelin]]in tilalle 20. toukokuuta 1940, jolloin Ranskan puolustus oli jo luhistumassa [[Saksa]]n hyökkäyksen alla. Hänen odotettiin yrittävän sotaonnen kääntämistä, mutta sen sijaan hän suosittelikin Ranskan hallitukselle antautumista 12. kesäkuuta.<ref name="brit" /><ref name="war" />
Amerikkalaiset joukot vapauttivat Weygandin aivan sodan lopussa toukokuussa 1945 ja hän palasi Ranskaan. Hänet pidätettiin [[Charles de Gaulle]]n määräyksestä, koska hän oli tehnyt yhteistyötä Vichyn hallinnon kanssa, mutta hänet vapautettiin pian. Hänen maineensa puhdistettiin virallisesti vuonna 1948.<ref name="brit" /><ref name="war" /> De Gaulle totesi myöhemmin muistelmissaan, että Weygandin tullessa ylipäälliköksi toukokuussa 1940 taistelu Ranskasta oli joka tapauksessa jo hävitty.<ref name="brit" />
| |||