Ero sivun ”Louisa May Alcott” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Jäsentelyä, tietolaatikkomalline. Jos artikkelin päivämäärät ja vuodet ovat oikein, kuoli 55- eikä 56-vuotiaana. |
||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
{{Kirjailija
| nimi = Louisa May Alcott
| kuva = Louisa May Alcott.jpg
| kuvankoko =
| kuvateksti =
| salanimi =
| syntymäaika = [[29. marraskuuta]] [[1832]]
| syntymäpaikka = [[Germantown (Philadelphia)|Germantown]], [[Pennsylvania]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|29|11|1832|6|3|1888}}
| kuolinpaikka = [[Boston]], [[Massachusetts]]
| ammatit =
| äidinkieli =
| kansallisuus =
| aikakausi =
| tyylilajit =
| aiheet =
| suuntaus =
| tuotannon kieli =
| debyyttiteokset =
| sivusto =
| puoliso =
| lapset =
| vanhemmat =
| palkinnot =
| ehdokkuudet =
| uskonto =
| huomioita =
}}
[[Tiedosto:Louisa May Alcott headshot.jpg|thumb|200px|Louisa May Alcott 20-vuotiaana]]
'''Louisa May Alcott''' (
== Elämäkerta ==
▲'''Louisa May Alcott''' ([[29. marraskuuta]] [[1832]] – [[6. maaliskuuta]] [[1888]]) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on parhaiten tunnettu nuortenkirjastaan ''Pikku naisia''.
Louisa May Alcott syntyi [[Germantown (Philadelphia)|Germantownissa]] (nykyisin osa [[Philadelphia]]a). Hänen vanhempansa olivat Abigail May Alcott ja [[Bronson Alcott]]. Hän oli toinen neljästä tyttärestä. Alcottin lapsuudessa perhe muutti myöhemmin [[Boston]]iin ja sieltä [[Concord (Massachusetts)|Concordin]] kaupunkiin.
Rivi 15 ⟶ 44:
Vuosi 1868 oli käännekohta Alcottin kirjallisella uralla. Tällöin ilmestyi hänen kuuluisin teoksensa ''[[Pikku naisia]]'' ja seuraavana vuonna sen jatko-osa ''[[Viimevuotiset ystävämme]]''. Kirja syntyi tilaustyönä, taloudellisesta pakosta, mutta se sai pian suuren suosion ja sillä oli valtava kaupallinen menestys. Alcottin saatua monet kerrat kustantajilta kieltävän vastauksen eräs heistä sanoi Alcotille, että jos tämä kirjoittaa tyttökirjan, hän lupaa julkaista sen. Poikamainen Louisa tuskaili äidilleen, että miten hän voisi kirjoittaa tyttökirjan, kun ei tuntenut muita tyttöjä kuin ”meidän tytöt”, jolloin Abigail-äiti vastasikin hänelle: ”No kirjoita sitten meidän tytöistä!” Niinpä kirja perustuu suureksi osaksi Alcottin omiin lapsuuden kokemuksiin ja häneen itseensä sekä hänen kolmeen sisareensa.
''Pikku naisia'' kertoo neljästä Marchin sisaruksesta nimeltä Meg, Jo, Beth ja Amy, jotka elävät rakastavan äitinsä kanssa vaatimattomissa oloissa, hiljaisessa pikkukaupungissa Massachusettsissä. Perheen isä on sotilaspappina sisällissodan rintamalla. Tytöt ovat kaikki neljä erilaisia luonteeltaan: Meg, vanhin on kiltti ja äidillinen, Jo, joka on Louisan oma nuoruudenkuva, on poikamainen ja vallaton, mutta rakastaa kirjoittamista, Beth on ujo ja musikaalinen, ja Amy nuorin, sievä, turhamainen ja taiteellinen. Romaanin jatko-osassa, kirjassa ''Viimevuotiset ystävämme'', tytöt kasvavat nuoriksi naisiksi ja avioituvat vuoron perään. Beth kuolee [[tulirokko]]on, ja Jo perustaa miehensä kanssa poikien sisäoppilaitoksen. Myöhemmin Alcott kirjoitti ystävättärelleen kirjan lopusta: ”Jo'n olisi pitänyt jäädä naimattomaksi kirjailijaksi, mutta niin monet tytöt kirjoittivat minulle vaatien hänen naimisiinmenoaan, että en uskaltanut kieltäytyä, vaan naitin hänet kiusallani iäkkäälle saksalaiselle professorille.”▼
''Pikku naisten'' menestys sai Alcottin jatkamaan tyttöromaanien kirjoittamista. Kirja sai pian jatkoa kirjoista ''[[Pikku miehiä]]'' (1871) ja ''[[Plumfieldin pojat]]'' (1886), jotka kerovat Jo'n perustamasta poikakoulusta ja sen oppilaista. Muita Alcottin samanhenkisiä koko maailman rakastamia tyttökirjoja ovat mm. ''[[Tytöistä parhain]]'' (1870), ''[[Kahdeksan serkusta]]'' (1874) ja ''[[Kun ruusu puhkeaa]]'' (1876). Alcott tunnetaan nykyisin parhaiten näistä klassisista nuortenkirjoista, joista on tehty lukemattomia filmiversioita ja jotka kaikki kuvaavat perhe-elämää viktoriaanisessa Amerikassa hieman moralisoivasti, mutta samalla tarkkanäköisesti ja lämpimästi.
== Teokset ==
▲''Pikku naisia'' kertoo neljästä Marchin sisaruksesta nimeltä Meg, Jo, Beth ja Amy, jotka elävät rakastavan äitinsä kanssa vaatimattomissa oloissa, hiljaisessa pikkukaupungissa Massachusettsissä. Perheen isä on sotilaspappina sisällissodan rintamalla. Tytöt ovat kaikki neljä erilaisia luonteeltaan: Meg, vanhin on kiltti ja äidillinen, Jo, joka on Louisan oma nuoruudenkuva, on poikamainen ja vallaton, mutta rakastaa kirjoittamista, Beth on ujo ja musikaalinen, ja Amy nuorin, sievä, turhamainen ja taiteellinen. Romaanin jatko-osassa, kirjassa ''Viimevuotiset ystävämme'', tytöt kasvavat nuoriksi naisiksi ja avioituvat vuoron perään. Beth kuolee [[tulirokko]]on, ja Jo perustaa miehensä kanssa poikien sisäoppilaitoksen. Myöhemmin Alcott kirjoitti ystävättärelleen kirjan lopusta: ”Jo'n olisi pitänyt jäädä naimattomaksi kirjailijaksi, mutta niin monet tytöt kirjoittivat minulle vaatien hänen naimisiinmenoaan, että en uskaltanut kieltäytyä, vaan naitin hänet kiusallani iäkkäälle saksalaiselle professorille.”
Harvat Alcottin puhdashenkisten lastenkirjojen ihailijoista tietävät, että hän julkaisi myös jännityskirjoja ja melodramaattisia rakkauskertomuksia salanimellä A. Barnard. Näissä kirjoissa vilisee kostonhimoisia sankarittaria, mielisairaita ja opiumin orjia, ja niiden tunnelma eroaa täysin hänen paremmin tunnettujen romaaniensa kotoisasta ilmapiiristä. Niitä on julkaistu suomeksi kokoelmassa ''Naamion takana'' vuonna 2006.
=== Suomennokset ===
Alcottin vanhoja suomennoksia on julkaistu toisen maailmansodan jälkeen huomattavasti lyhennettyinä laitoksina.<ref>L. M. Alcott: Sireenien alla, 1. painos, 338 sivua, WSOY 1923. 3. painos, 124 sivua, WSOY 1951.</ref> Uudet 2000-luvun suomennokset ovat lyhentämättömiä. Kommentoidessaan poistoja Alcott-suomentaja Inkeri Koskinen on piikikkäästi viitannut Alcottin lukijoiden oletettuun sivistymättömyyteen: ”...naiskirjailijoita koskeva keskustelu on lyhennetty pois myöhemmistä, korjatuista suomennoksista Plumfieldin pojista. Tyttökirjojen lukijoiden ei ehkä enää oleteta tuntevan [[George Eliot]]ia tai edes [[Charlotte Brontë]]a.”<ref>L. M. Alcott: Naamion takana. Suomennos ja esipuhe: Inkeri Koskinen. Helmi Kustannus, 2005, sivu 16.</ref>
▲Louisa May Alcott kuoli Bostonissa 56-vuotiaana.
* ''[[Pikku naisia]]'' (suom. Tyyne Haapanen) WSOY, 1996
* ''[[Viimevuotiset ystävämme]]'' (suom. Annikki Haahti) WSOY, 1992 (suom. myös nimellä ''Pikku naisia II'')
Rivi 36 ⟶ 69:
* ''Sireenien alla'' (lyhentäen suom. Martta Räsänen) WSOY, 1960
* ''Naamion takana: kootut kertomukset'' (suom. Inkeri Koskinen) Helmi Kustannus, 2005
==Lähteet==▼
{{Viitteet}}▼
== Aiheesta muualla ==
Rivi 42 ⟶ 78:
*[http://www.valeriodistefano.com/jackandjill.htm Jack and Jill] Audiobook
▲==Lähteet==
▲{{Viitteet}}
▲{{AAKKOSTUS:Alcott, Louisa M.}}
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat]]
[[Luokka:Vuonna 1832 syntyneet]]
| |||