'''LatgaleLatgallia''' ([[latgallin kieli|latg.]] ''Latgola'', engl. ''Latgalia'') on yksi [[Latvia]]n historiallisista ja kulttuurialueista. Se sijaitsee Latvian itäosassa. Latgale on perinteisesti ollut [[roomalaiskatolinen kirkko|katolilaista]] seutua, kun muu Latvia on pääosin [[Luterilaisuus|luterilaista]]. Vanhin Latgalessa puhuttu kieli on [[latgallin kieli]] - ainoa Baltian kieli, jossa on säilynyt [[vokaalisointu]], samanlainen kuin suomen kielessä. Sen puhujia nimitetään [[Latgallit|latgalleiksi]] (latv. ''latgalieši''). Latgallin kielen elvyttäminen on ollut käynnissä suurimittaisena hankkeena vuodesta vuodesta 2004 alkaen.
LatgalenLatgalliaa tärkeimpiä kaupunkeja ovat [[Väinänlinna]] (Daugavpils, [[latgallin kieli|latg.]] ''Daugpiļs'') sekä [[Rēzekne]] ([[latgallin kieli|latg.]] ''Rēzekne'' eli ''Rēzne''), jota pidetään LatgalenLatgallian sydämenä. Nykyään väestö on hyvin venäläisvoittoista neuvostovallan jäljiltä, lisäksi alueella on historiallinen [[Latvian puolalaiset|puolalainen vähemmistö]]. Alue kuuluu nykyään EU:n köyhimpiin.
Latgalea asuttivat ensimmäisenä [[balttilaiset]] heimot. 1270 [[Kalparitaristo]] sai vallan alueella. 1559 [[Liivinmaan sota|Liivinmaan sodan]] jälkeen alue liitettiin [[Liettuan suuriruhtinaskunta]]an ja 1569 siitä edelleen tuli [[Puola-Liettua]]n osa. Tänä aikana suuri osa väestöstä kääntyi katoliseen uskoon. Alueesta tällöin käytettiin nimeä Inflantia.
Rivi 15:
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Latvia joutui uudelleen [[Baltian maiden miehitys|Neuvostoliiton haltuun]]. Kirjallisuuden julkaiseminen latgalliksi kiellettiin, ja alue venäläistyi muuttoliikkeen takia.
Liikehdintä kohti Latvian uutta itsenäistymistä alkoi laulavana vallankumouksena ja LatgalenLatgallian alue oli siinä vahvasti mukana. [[Baltian maiden itsenäistyminen 1986–1991|Itsenäistyminen]] toteutui vuonna 1991. Vuonna 2009 tehdyssä paikallishallinnon uudistuksessa Latgale jaettiin useisiin kuntiin (latv. ''novads''), joista suurimmat ovat Daugavpils novads ja Rēzekne novads.
