Ero sivun ”Keittiö” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh, ongelmamallineita, w, ym |
p →Keittiökalustamisen historiaa Suomessa: lihavointeja ym pientä |
||
Rivi 37:
Suomalaisen keittiön kehitys 1900-luvulla noudattaa etenkin kaupunkiasuntojen osalta pitkälti muiden länsimaiden tapahtumia.
'''1900–1920–lukujen''' suomalainen kaupunkikeittiö oli kooltaan suuri, 14–18 neliömetriä, mutta alkeellinen ja epäkäytännöllinen. Keskipisteen muodosti suuri muurattu puuhella höyrykupuineen. Usein samassa tilassa myös nukuttiin. Seinillä oli avohyllyjä astioille, ja tilassa oli vain yksi komero. Astiat pestiin läkkipeltisissä pesusoikoissa polttopuulaatikon tai pöytäkaapin päällä.<ref name = LIITE3/>
1930-lukua kohti keittiö pieneni, ja harvoin siellä enää nukuttiin. [[Kaasuliesi]] valtasi alaa puuhellalta keskiluokan keittiöissä. Lämmintä vettä astianpesuun ei enää tarvinnut lämmittää liedellä, vaan se hoitui kaasukäyttöisellä vedenlämmittimellä. Seinät maalattiin pesunkestävällä [[öljymaali]]lla ja työpöytien taustaseinät kosteussuojattiin kalliita kaakeleita jäljittelevällä lakkatapetilla.<ref name = LIITE3/>
'''1930–1940-luvuilla''' alkoi saksalaisesta [[Frankfurtin keittiö]]stä lähtenyt funktionaalisuus rantautua Suomeenkin. Keittiö pieneni, mutta yhä paremman suunnittelun ansiosta työ tehostui. Avohyllyjen tilalle tuli seinäkaappeja, ja kiinteiden alakaappien myötä lisääntyi myös työtasojen määrä. Työtasot olivat useimmiten koivurimalevyä. Kallis ruostumaton terästiskipöytä oli vielä harvinaisuus vaikka kylmä ja lämmin vesi kuuluivat jo varustukseen. Jääkaappiin ei useimmilla ollut vielä varaa, joten ruokia säilytettiin viileään ulkoilmaan yhteydessä olevassa ruokakomerossa. Kalliita tuontitavaroita olivat myös [[yleiskone]], [[leivänpaahdin]], sähkökäyttöinen [[silitysrauta]], [[pölynimuri]] ja [[pyykinpesukone]] Valaistus parani huomattavasti työpisteisiin asennettavien seinävalaisinten ansiosta. Keittiöiden yleisväritys oli vaalea, yleensä kermanvärinen tai vaaleanvihreä.<ref name = LIITE3/>
Keittiökalusteiden standardointi alkoi sotien jälkeisen jälleenrakentamisen myötä 1940-luvun lopulla. Ensimmäiset standardit julkaistiin [[Rakennustieto|RT-kortteina]] 1945. [[Työtehoseura]]n kehittämä tehdasvalmisteisin kiintokalustein toteutettu tyyppikeittiö otettiin käyttöön [[arava]]rakentamisessa. Tehdasvalmistus alensi kustannuksia ja toisiinsa kiinni asennettavat, yhteismitoitetut kiintokalusteet säästivät tilaa. Vaikka suomalaiskeittiöt ovat kasvaneet koossa niin, että olisi mahdollista käyttää monissa maissa ja ammattikeittiöissä suosittuja erillisiä, vapaasti seisovia tai pyörillä liikuteltavia keittiökalusteita, kiinteästi kalustetusta keittiöstä on tullut suomalaisille jonkinlainen ”saavutettu etu”.<ref name = HAGGMAN>{{Kirjaviite | Tekijä = Häggman, K., Kuisma, M., Markkola, P., Pulma, P., Kuosmanen, R-L & Forslund, R. | Nimeke =Suomalaisen arjen historia 4, Hyvinvoinnin Suomi | Vuosi =2008 | Sivu =148 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Weilin + Göös| Tunniste = | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref>
Rivi 48:
| Nimeke =Muuntuva kalustekonsepti keittiötilaan | Vuosi =2010 | Luku = | Sivu = | Selite =Liite 3 | Julkaisupaikka = Lahti | Julkaisija = Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma| Tunniste = | www =http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005159354 | www-teksti =Julkaisun pysyvä verkko-osoite | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu = 22.1.2013 | Kieli = }}</ref>
'''1970-luvulla''' keittiökalusteet tehtiin jo pääosin niihin erikoistuneissa yrityksissä. Keittiöistä alkoi tulla [[Tuotemerkki|merkkituotteita]], joita olivat muiden muassa [[Enso-Gutzeit]]in Ensolux-keittiöt, Kurikan puunjalostustehtaan Kabyssi-keittiöt, [[G. A. Serlachius]] -yhtiön Serla-keittiöt, R. Saarinen Ky:n Marcello-keittiöt ja [[Vilka]]n Domus-keittiöt.<ref name = ELEGA/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://70-luvulta.blogspot.fi/2010/10/keittio-on-kodin.html| Nimeke =Keittiö on kodin sydän | Tekijä = nimimerkki Ninnu| Ajankohta = 3.10.2010| Julkaisija =Blogi ”70-luvulta päivää – katsaus menneeseen” | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref>
Mitoituksissa otettiin Suomessa käyttöön standardimitat vuonna 1974, mutta mitat kuitenkin vaihtelivat yritysten välillä ja niitä jouduttiin muuttamaan [[kodinkone]]iden kehityksen ja yleistymisen myötä jatkuvasti. Runkojen ja ovien raaka-aineena käytettiin tuolloin jo pääasiallisesti lastulevyä, aluksi maali- ja sittemmin [[melamiini]]pinnoitteisena.<ref name = ELEGA/>
'''1980-luvun''' vaurastumisen myötä ovimalleihin tuli lisää vaihtoehtoja ja koristeellisuutta, ja työtasomateriaalien valikoima laajeni halvemman pään melamiinitasoista kalliisiin kivitasoihin. 1980-luvulla työtason vakiokorkeutta nostettiin 850 mm:stä 900 mm:iin. Samalla yläkaappeja nostettiin ylemmäs niin, että työtason ja yläkaappien välitila kasvoi. Saranat katosivat näkyvistä piilosaranoinnin ansiosta. 1980-luvun kodinkoneuutuuksia olivat etenkin [[astianpesukone]] ja [[mikroaaltouuni]]. <ref name = ELEGA/>
'''1990-luvulla''' kalusterunkoja ja erityisesti ovia alettiin tehdä [[MDF-levy]]stä, mikä antoi uusia pinnoitus- ja muotoilumahdollisuuksia, kuten maalaus, vinyylipinnoitus ja kuviojyrsintä. Tuotantoa alettiin myös siirtää Suomea halvempiin maihin. Työtasoja alettiin tehdä myös massiivipuusta liimalevynä.<ref name = ELEGA/> Yhä käytössä olevat uudet keittiöstandardit valmistuivat vuonna 1994. Tällöin muun muassa keittiökalusteiden edessä tarvittava tila kasvoi 110:stä 130 senttimetriin. Keittiökaapit standardoitiin jo 1989, ja niiden leveydet ulottuvat 30 cm kapeasta kaapista 10 senttimetrin välein aina 140 cm asti.<ref>Asuintilojen suunnittelu 2008, 28–32, 39–42.</ref>
'''2000-luvulla''' [[Numeerinen ohjaus|CNC-tietokoneohjaus]] alkoi nopeasti vähentää käsityön tarvetta keittiökalustetehtaissa, kun levystä syntyi valmis runko tai ovi nappia painamalla.<ref name = ELEGA>''Myynnin käsikirja nro 34.'' Haapajärvi: Elega Oy 2010, ks. {{Kirjaviite | Tekijä = Valo, Teemu | Nimeke =Keittiökalusteiden asennus, Kalusteasennuksen taloudelliset vaikutukset asennusajoissa | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 4–7 | Selite = Puutekniikan opinnäytetyö | Julkaisupaikka =Lahti | Julkaisija =Lahden ammattikorkeakoulu | Tunniste = | www = http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25570/Valo_Teemu.pdf?sequence=1| www-teksti = Opinnäytetyö verkossa| Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 22.1.2013 | Kieli = }}</ref>
Selvä trendi on ollut alakaappien vetolaatikkojen yleistyminen, niiden koon kasvaminen ja monipuolinen käyttö. Nykyisin jopa [[jääkaappi]] voi olla integroitu vetolaatikoiden sisälle. Pienissä keittiöissä jopa sokkeleihin voidaan sijoittaa vetolaatikoita.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Virrantalo, K. | Otsikko = Tervetuloa brunssille| Julkaisu =Deko | Ajankohta = 9/2010| Sivut = 93 | Julkaisija = | Viitattu = 22.1.2013 }}</ref> Toinen isoihin vetolaatikoihin liittyvä trendi on olohuoneeseen yhteydessä olevat keittiöt, jolloin keittiökalusteilta vaaditaan erityistä tyylikkyyttä ja huonekalumaisuutta.
| |||