Ensimmäisen kerran syanamidia valmistettiin vuonna 1838 [[syanogeenikloridi]]n eli kloorisyanidin ja ammoniakin välisellä reaktiolla. Muita aikaisemmin käytettyjä tapoja oli myös tiourean reaktio lyijy- tai elohopeayhdisteiden kanssa. Nykyään syanamidin tuotanto perustuu [[kalsiumsyanamidi]]n vesiliuoksen ja [[hiilidioksidi]]n välisellä reaktiolla.<ref name="karamaki" /><ref name="inorganic" /><ref name="ullmann" />
Syanamidia voidaan käyttää rikkarauhomyrkkynärikkaruohomyrkkynä ja eräät kasvit kuten [[ruisvirna]] (''Vicia villosa'') tuottavat sitä [[allelopatia|allelokemikaalinaan]]. Teollisuudessa syanamidia käytetään sellusoosan ja muiden kasvikuitujen vetyperoksidivalkaisun apuaineena ja polymeeriteollisuudessa epoksihartsien ja polyuretaanivaahtojen valmistuksessa. Tärkein käyttö on kuitenkin hyönteismyrkkyjen, rikkaruohomyrkkyjen ja lääkeaineiden valmistus.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="ullmann" /> Syanamidista valmistetaan maatalouskemikaaleina käytettäviä [[3-amino-1,2,4-triatsoli]]a, [[heksatsinoni]]a, [[karbendatsiimi]]a, [[benomyyli]]ä, [[pyrimetaniili]]ä ja [[asetamipridi]]ä. Yhdisteestä valmistettavia lääkeaineita ovat muun muassa [[simetidiini]], [[minoksidiili]], [[imatinibi]], [[etraviriini]], [[albendatsoli]], [[flubendatsoli]] ja [[mebendatsoli]].<ref name="ullmann" />
