Ero sivun ”Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh, malline |
linkin suoristus |
||
Rivi 23:
Palmgren piti [[Maksim Gorki]]a Venäjän ja Neuvostoliiton kirjallisuuden välittäjänä. Hänen mukaansa Gorki kuvasi yläluokan ongelmien yltävän yhteiskunnan pohjaan asti, esimerkiksi teoksissa ''Pohjalla'' ja ''Äiti'', jotka [[Konstantin Stanislavski]]n teatteri toi laajempaan julkisuuteen 1900-luvun alussa.
Lokakuun 1917 vallankumous sekoitti kirjallisuuden. [[Vladimir Majakovski]], [[Isaak Babel]], [[Aleksei Nikolajevitš Tolstoi|Aleksei Tolstoi]] jne. ottivat johtavan aseman Gorkin tuotannon jatkuessa. Teatterin puolella esiintyi [[Prolekult]]in kaltaisia suuntauksia. 1920-luvun [[NEP]]-kaudella sekasortoinen kirjallisuus alkoi painottua työn ja työläisten kuvauksina, kirjojen niminä olivat esim. Sementti, Tehdas metsässä ja Vesivoimalaitos. Myöhemmin kirjat alkoivat kuvata viisivuotissuunnitelmiin liittyvä tarinoita. [[Mihail Šolohov]] esimerkiksi kirjoitti teoksen ''[[Aron raivaajat]]''. Osa näistä kirjoista oli vuoteen 1940 mennessä käännetty saksaksi, englanniksi ja ruotsiksi, mutta ei ymmärrettävistä syistä juurikaan suomeksi, poikkeuksena esimerkiksi 1930 Gummeruksen kustantamana Aleksei Tolstoin ''Tsaari Pietari I''. 1930-luvulla kärkeen nousivat uudestaan Gorki ja Mihail Šolohov Neuvosto-Venäjän sisällissotaa kuvaavalla romaanillaan ''Hiljaa virtaa Don''.
[[Luokka: Vuoden 1940 kirjat]]
| |||