Ero sivun ”Taistelu Britanniasta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
lentokoneiden määrä, lähde
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
f
Rivi 36:
[[Kuva:UK Radar1940.JPG|thumb|300px|Brittien tutkaverkko ilmasodan aikana.]] Laivueenkomentaja Adolph ”Sailor” Malan oli tärkein taktinen uudistaja, mutta hänen menetelmänsä tulivat käyttöön vasta 1941. Brittien etuna oli [[Chain Home]] -tutkajärjestelmä, joka mahdollisti ilmassa oleville koneille lähes viiveettömän taistelunjohdon.
 
Raskaimmat hyökkäykset kohdistuivat Parkin johtaman 11. rykmentin alueelle. Parkin periaatteena oli käyttää laivueita tarpeen mukaan ja kerätä voimat pääkohteen lähelle. Pitkin lähestymisreittiä toistetut hyökkäykset pakottivat vihollisen saattohävittäjät kuluttamaan polttoainettaan taistelemiseeentaistelemiseen. Ensisijainen tehtävä ja päämäärä oli Parkin mielestä pommitusten estäminen. Leigh-Mallory puolestaan kannatti voimien käyttöä kokonaisvaltaiseen torjuntaan, mitä Park taas piti vihollisen päämääränä RAF:n hävittäjävoimien kuluttamiseksi. Dowding ei saanut kiistaa asettumaan, mikä oli osasyynä hänen siirtoonsa muihin tehtäviin taistelun päätyttyä.
 
Sekä RAF:n ja Luftwaffen lentäjien valinta ja erittäin vaativa koulutus olivat maailman huippuluokkaa. RAF:n ylempi organisaatio oli silti tehokkaampi kuin Luftwaffen, mikä oli brittien voiton perusta.
Rivi 184:
Ilmasota jatkui laimentuneena vielä toukokuuhun 1941 asti. Lokakuussa 1940 Belgiaan saapui Italian ilmavoimien yksikkö, joka hyökkäili Luftwaffen tukena Etelä-Englantiin. Talven aikana operaatiot Blitz ja Adlerangriff eivät kuitenkaan enää saavuttaneet aikaisempaa tehoaan. Talven aikana kumpikin osapuoli menetti noin 200 konetta. Luftwaffen ilmaiskut jatkuivat, mutta Britannia ei enää kokenut vuoden 1940 syksyllä tapahtuneen kaltaista tuhoa. Tilanne oli nyt RAF:n hallinnassa eikä Luftwaffe kyennyt enää aiheuttamaan kriittisiä tappioita. Päinvastoin se kärsi itse koko ajan tappioita, joihin ei olisi ollut varaa ajatellen tulevaa suurhyökkäystä itään. Talviolosuhteiden vuoksi saksalaisten hyökkäysten tarkkuus kärsi. Toukokuussa Englannin pommitukset eivät enää olleet suuri uhka. Jatkuvat ilmaiskut vaihtuivat epäsäännöllisiksi pommituksiksi.
 
[[Kuva:British and German aircraft a dog fight.jpg|frame|none|Brittiläisten ja saksalaisten lentokoneiden käymän taistelun jättämiä tiivistysjuovia taivaalla 18. syyskuuta 1940]]
 
== Taistelun seuraukset ==
Rivi 190:
: ”''Ihmisten välisissä yhteenotoissa eivät niin monet koskaan ole olleet kiitollisuudenvelassa niin harvoille.”<ref>http://www.winstonchurchill.org/i4a/pages/index.cfm?pageid=420</ref>
 
Churchill tarkoitti tällä paitsi hävittäjistöä, niin myös ilmavalvonnan henkilöstöä, joista useita palkittiin ja keskeisimpiä aateloitiin. Churchill ei tutkan salaamissyistä voinut mainita ilmavalvontaa tässä puheessa.<ref>Saura s.112</ref>
aateloitiin. Churchill ei tutkan salaamissyistä voinut mainita ilmavalvontaa tässä puheessa.<ref>Saura s.112</ref>
 
Ennen taistelua Britanniasta ei tiedetty minkälaisia tuhoja modernin ilma-aseen pommituksista voisi suurkaupungeille aiheutua. Arveltiin, että jopa 700&nbsp;000 saattaisi kuolla ja yli miljoona haavoittua.{{lähde}} Kaupunkilaiset lähettivät lapsensa turvaan maalle ja Kanadaan. Viimeksi mainittu kuitenkin lopetettiin, kun saksalaiset upottivat yhden lapsia kuljettaneista laivoista Atlantilla. Kaikkiaan lapsia siirrettiin yhteensä kaksi miljoonaa. Metroasemille rakennettiin ensiapukeskuksia ja käymälöitä sekä varattiin ruokaa. Saksalaisten pommitukset Britannian taistelun aikana surmasivat noin 27&nbsp;450 siviiliä.