Ero sivun ”Terrorin aika” versioiden välillä

Terroriaallon taustalla olivat ulkoisen sodan ja sisäisten kapinoiden vallankumoushallinnolle muodostama uhka, minkä seurauksena maan johtajat päättivät ryhtyä käyttämään ankaria keinoja vallankumouksen vihollisiksi epäiltyjä kohtaan.<ref name="brit" /> Kesällä 1793 Ranskan joukot joutuivat perääntymään [[Ranskan vallankumoussodat|vallankumoussodassa]] kaikilla rintamilla ja viholliset – [[Itävalta]], [[Preussi]], [[Englanti]], [[Espanja]] ja [[Sardinian kuningaskunta|Sardinia]] – uhkasivat maata joka suunnalta. Vielä huolestuttavampi oli [[Vendéen kapina]]n ja muiden maakuntien kapinoiden muodostama sisäinen uhka, sillä kapinointi oli levinnyt suurimpaan osaan Ranskan [[Departementti|departementeista]] ja kapinalliset hallitsivat monia suuria kaupunkeja.<ref name="OSMH" /> Myöhemmin on laskettu, että 84 prosenttia terrorin ajan uhreista tuomittiin juuri maaseudulla.<ref name="Haikala">Sisko Haikala: ''Vallankumousten aikakausi'', teoksessa ''Maailmanhistorian pikkujättiläinen'', s. 621–622. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1988.</ref> Ylivoimaisesti yleisin kuolemantuomion peruste oli kapinallinen kiihotus.<ref name="Longman" />

 

Terrorin ajan katsotaan alkaneen 5. syyskuuta 1793, jolloin [[kansalliskonventti]] päätti ”ottaa [[terrori]]n päiväjärjestykseen”. 17. syyskuuta säädettiin ”laki epäilyksenalaisista”, joka antoi laajat valtuudet vallankumouksen vastustajien vangitsemiseen ja tuomitsemiseen.<ref name="OSMH" /> Lokakuussa 1793 lähetettiin giljotiiniin [[Girondistit|girondistien]] johtajat. Levottomuuksia aiheuttaneet [[sanskulotit]] pyrittiin lannistamaan tuhoamalla liikkeen johtajat ja lähettämällä rivijäsenet yleisen asevelvollisuuden perusteella rintamalle tai lahjomalla nämä virkanimityksillä.<ref name="Haikala" />