Ero sivun ”Ensimmäinen ristiretki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Juutalaisvainot: Punalinkki pois |
p "ajanlaskun jälkeen" -> "ajanlaskun alun jälkeen" |
||
Rivi 73:
== Taustaa ==
=== Euroopan hajaannus ===
Ensimmäisen ristiretken ja siinä ohella kaikkien ristiretkien siemenet kylvettiin jo ennen [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] hajoamista. Kristinuskon piirissä vallitsi useita eri näkemyksiä jo ajanlaskun alun jälkeen, kuten vaikkapa [[areiolaisuus]], [[gnostilaisuus]] ja [[donatolaisuus]]. Kristinuskolle ei ollut vielä vakiintunut yhteistä oppia vaan eri opit kilpailivat keskenään [[Nikean kirkolliskokous|Nikean kirkolliskokoukseen]] saakka. Kokouksessa areiolaisuus tuomittiin suoraan harhaopiksi, mutta siitä huolimatta areiolaisuutta ei onnistuttu poistamaan. Tämä tiesi alkua tulevien vuosisatojen teologisille kiistoille. Vuosina 381–787 kristityt pitivät kuusi kirkolliskokousta, joiden päämäärä oli selvä: linjata [[ortodoksia|oikeaoppinen kristinusko]].<ref>''Ristiretket'', s. 14</ref>
Eurooppaan muodostui samalla kaksi uskonnollista keskusta: [[paavi]]n hallitsema [[Rooma]] ja [[isapostolos|isapostoloksen]] ([[Bysantti|Bysantin]] keisarin) hallinnoima [[Konstantinopoli]]. [[Pyhä Leo I|Leo I:n]] ansiosta paavin asema tässä dipolissa nousi hierarkiassa korkeammalle. Länsi-Rooman heikentyessä germaanien ja muiden hyökkäilyjen takia, paavin asema vastavuoroisesti kasvoi. Jo [[Gelasius I|Gelasius I:llä]] oli tarvittava arvovalta moittimaan maallista hallitsijaa kirkon sisäisiin asioihin puuttumisesta. Itä-Euroopassa tilanne oli toinen, sillä keisarilla oli yksiselitteisesti ylin valta, kirkonkin suhteen.<ref>''Ristiretket'', s. 16</ref>
| |||