Ero sivun ”August Bebel” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:August Bebel 3.jpg|thumb|170px|August Bebel]]
'''Ferdinand August Bebel''' ([[22. helmikuuta]] [[1840]], [[Köln]] – [[13. elokuuta]] [[1913]], Passugg, [[Sveitsi]]) oli saksalainen sosialistinen poliitikko, valtiopäivämies ja yksi Saksan sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen perustajista. Huonekalupuusepäksi kouluttautunut Bebel aloitti poliittisen toimintansa liberaalidemokraattisissa työväen ja käsityöläisten yhdistyksissä ennen kuin omaksui 1860-luvulla[[marxilaisuus|marxilaisen]] maailmankatsomuksen. Hän toimi vuosikymmeniä läheisessä yhteistyössä [[Wilhelm Liebknecht]]in kanssa. Yhdessä he perustivat vuonna 1869 ''Sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen'' (Sozialdemokratische Arbeiterpartei, SDAP).
Vuonna 1875 pidetyssä Gothan kongressissa puolue yhdistyi [[Ferdinand Lassalle]]n perustaman ''Yleissaksalaisen työväenyhdistyksen'' kanssa ''Saksan sosialistiseksi työväenpuolueeksi'' (Sozialistische Arbeiterpartei Deutschlands, SAPD). August Bebelistä tuli puolueen keskeinen vaikuttaja. Varsinkin ns. [[Sosialistilaki|Sosialistilain]] voimassaoloaikana hän organisoi taitavasti illegaalia puoluetyötä ja keräsi rahaa vainoamisen kohteiksi joutuneille puoluetovereille. [[Otto von Bismarck]]in aloitteesta 1878 säädetty laki, jonka tarkoituksena oli estää kaikki sosiaalidemokraattinen järjestö- ja julkaisutoiminta, kumottiin kuitenkin vuonna 1890. Tämän jälkeen puolue muutti nimensä [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksan sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi]] (Sozialdemokratische Partei Deutschlands, SPD). August Bebel valittiin toiseksi puolueen kahdesta puheenjohtajasta.
Vuosina 1872-75 Bebel oli kärsinyt vankeurangaistuksen saadessaan [[Pariisin kommuuni]]a tukevien lausuntojensa vuoksi syytteet valtiopetoksesta ja majesteettiloukkauksesta. Bebel oli tullut tunnetuksi myös voimakkaasta kritiikistään bismarckilaista sotapolitiikkaa kohtaan. Vankeusaikansa hän hyödynsi opiskeluun ja tutkimukseen aloittaen teoksensa [[''Nainen ja sosialismi'']] (Die Frau und Sozialismus) kirjoittamisen. Vuonna 1879 ilmestyneessa pamfletissa hän vaati naisen ja miehen täydellistä, niin taloudellis-ammatillista kuin poliittista tasa-arvoisuutta, mutta uskoi sen toteutumisen olevan mahdolista vain tulevassa sosialistisessa yhteiskunnassa. Teos saavutti valtavan suosion kymmenine painoksineen ja se käännettiin useille kielille (ilm. suomeksi 1904 nimellä: Nainen ja yhteiskunnallinen kysymys). Monissa vaatimuksissaan Bebel osoittautui aikaansa edellä olevaksi visionääriksi.
1870-luvulta elämänsä loppuvuosiin asti Bebel oli puolueensa edustaja Saksan keisarikunnan valtiopäivillä (Reichstag). Sosiaalidemokraattinen parlamentaarikkoryhmä kasvoi vaali vaalilta ja oli vuoden 1912 vaalien jälkeen valtipäivien suurin (34,8 % äänistä ja 110 edustajaa). Bebel oli ryhmän kiistaton johtohahmo, joka loistavana puhujana hyökkäsi mm. keisarikunnan Lounais-Afrikassa toteuttamaa brutaalia siirtomaapolitiikkaa vastaan, kritisoi jatkuvasti maansa asevarustelua, keräsi todistusaineistoa sotilaiden epäinhimillisestä simputuksesta armeijassa sekä vastusti valtakunnan itäosissa toteutettua saksalaistamispolitiikkaa. Viimeisessä valtiopäiväpuheessaan [[Toinen Marokon kriisi|toisen Marokon kriisin]] aikana 1911 hän ennusti, että Eurooppa on ajautumassa miljooniaihmisuhreja vaativaan verilöylyyn.
Elämänsä loppuvuosina Bebel joutui sovittelemaan puolueen kahden suuntauksen, reformistisen ja vallankumoukseen tähtäävän siiven, välisiä kiistoja. Arvovaltansa ansiosta hän onnistui pitämään puolueen koossa. August Bebel kuoli sveitsiläisessä parantolassa 1913.
==Katso myös==
| |||